torstai 28. tammikuuta 2016

Tarkka-ampuja rakennetulla alueella

Rakennetulla alueella tarkka-ampuja on arvokas taistelija, sillä hän pystyy vaikuttamaan suurenkin vihollisjoukon toimintaan. 
Kaupungeissa ja taajamissa tarkka-ampujalle soveltuvien maalien määrä kasvaa suhteessa metsämaastoon, sillä vihollinen joutuu käyttämään runsaasti jalkaväkeä rakennusten haltuunotossa, ja sitomaan joukkoja hallussaan olevien alueiden partiointiin. Vihollinen ei myöskään pysty täysin hyödyntämään rynnäkkö- ja taistelupanssarivaunuja tiiviisti rakennetulla alueella ilman jalkaväen tukea. 

Hyvään tuliasemaan sijoittunut TA pystyy estämään, tai ainakin merkittävästi häiritsemään suurenkin vihollisosaston toimintaa valvomallaan alueella, minkä takia tarkka-ampuja voikin olla varsinainen "force multiplier". Otettaessa rakennuksia haltuun TA-partio voidaan lähettää etukäteen paikalle tiedustelutehtäviin, ja tunkeutumisen aikana tarkka-ampujat varmistavat ettei iskuosastoa päästä yllättämään esimerkiksi rakennuksen yläkerroksista. Myös vihollisen pakeneminen tai vahvistusten tuominen paikalle voidaan estää oikein sijoitetulla TA-partiolla. 
Toiminta-alueelle hajautetut viestiyhteyksien perässä olevat tarkka-ampujapartiot voivat lisäksi toimia johtajien silminä ja korvina, jolloin tilannekuvaa saadaan parannettua. Myös tulenjohtajat voivat käyttää TA-partioita hyödykseen epäsuorantulen vaikutuksen arvioinnissa, sillä rakennetulla alueella iskemien tähystäminen tulenjohtopaikalta voi olla haastavaa. TA-partio voi toki itsekin ammuttaa epäsuoraa tulta, jos tulenjohtaja on tehnyt tarvittavat valmistelut ja ehtinyt kouluttaa tarkka-ampujapartiolle tulenjohdon perusteet. 

Rakennetun alueen tarkka-ampujatoiminnalle ominaisia piirteitä ovat suhteellisen lyhyet ampumamatkat, kapeat ampumasektorit, maalien syöksähtely suojasta toiseen, nopeat ampumatilanteet maalien tullessa hetkeksi näkyviin, vihollisen kulkureittien kanavoituminen, mahdollinen siviiliväestö toiminta-alueella, ylä-ja alasektorin huomiointi sekä tietenkin rakennusten hyödyntäminen.
Näistä piirteistä on sekä hyötyä että haittaa. Lyhyehköt ampumamatkat mahdollistavat nopeamman reagoinnin uhkiin, kun eri matkoilla olevia maaleja voidaan tulittaa luodin pyyhkäisyalaa hyödyntäen yhdellä koroasetuksella. Toisaalta lyhyemmät etäisyydet viholliseen heikentävät näkösuojaa, joten naamioitumiseen ja tuliaseman valintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Kapeat sektorit taas aiheuttavat haasteita tuliaseman rakentamiselle ja tuhoamisalueen kokonaisvaltaiselle valvonnalle. 
Maalien nopea liike ja niiden näkyminen vain hetken vaikeuttavat ammuntaa ja myös oikeiden päätösten tekoa. Hätäisesti ammuttu laukaus tai valemaaliin lankeaminen voi paljastaa tarkka-ampujan sijainnin, ja myös mahdollinen siviiliväestö voi olla vaarassa hätiköityjen ampumapäätösten takia.
Kulkureittien kanavoituminen katujen ja kulkuväylien ansiosta helpottaa tarkka-ampujan työtä, kun vihollisen liikkeet on helpompi ennakoida. Toisaalta myös oma liikkuminen alueella voi rajoittua.
Taistelukenttä on kolmiulotteinen maanalaisten rakenteiden ja korkeiden rakennusten ansiosta, jolloin mahdollisten tuliasemien määrä kasvaa. Mutta myös vihollinen saa uuden ulottuvuuden käyttöönsä, joka on huomioitava omassa toiminnassa.

TA-partion liikkuminen rakennetulla alueella ja tunkeutuminen rakennuksiin



Verrattuna metsämaastoon, rakennetulla alueella tarkka-ampujapartion liikkuminen on jonkin verran rajoitetumpaa. Tähän vaikuttaa vähäisempi näkösuojaa tuova kasvillisuus ja tasaiset maastonmuodot, sekä rakennusryhmien aiheuttama kulkureittien kanavoituminen. Siksi on entistäkin tärkeämpää, että reitit tuliasemiin suunnitellaan mahdollisimman tarkkaan, hyödyntäen kaikkea mahdollista näkö- ja tulisuojaa. 
Varsinkin pääkaupunkiseudulla kannattaa liikkumisessa hyödyntää mahdollisuuksien mukaan maanalaisia rakenteita, kuten erilaisia huoltotunneleita, rakennusten kellarikerrosten yhdystunneleita ja parkkihalleja. Muissakin kaupungeissa näitä on jossain määrin, mutta ei yhtä laajalti. 
Maanpinnan päällä pyritään liikkumaan erilaisten rakennusten sisällä suojassa, jotta minimoidaan aukeilla paikoilla liikkuminen. Lisäksi siirtyminen tuliasemaan kannattaa suorittaa yöaikaan pimeällä, kun vihollisen havainnointikyky on heikoimmillaan. 
Jos mahdollista, siirtyminen tuliasemaan pyritään sovittamaan yhteen erilaisten vihollista häiritsevien tekijöiden, kuten tykistön tulen kanssa.
Esimerkiksi Pohjois-Irlannin levottomuuksien aikana brittien Special Air Servicen tarkka-ampujat tunkeutuivat vaivihkaa talojen ullakoille tuliasemaan, samalla kun lähistöllä brittiarmeijan sotilaat ajelivat pitkin katuja miehistönkuljetusvaunuilla, joiden moottoreita käytettiin tahallisesti normaalia suuremmilla kierrosnopeuksilla. Aiheutunut "meluverho" hämäsi talojen asukkaita, jolloin tarkka-ampujat saivat rauhassa valmistella tuliasemansa operaatioitaan varten.

Jos halutaan tehdä tuliasema rakennukseen, on sinne tietenkin ensin päästävä. Rakennukseen valmistettavasta tuliasemasta on juttua jo aikaisemmassa kirjoituksessa, joten ei keskitytä siihen tässä. http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/12/tuliaseman-valinta-ja-rakentaminen.html
Ja tässä vielä juttua pienen aukon läpi ampumisesta, joka on eräs perustekniikka rakennuksen sisällä olevasta tuliasemasta ammuttaessa. http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/10/ampuminen-pienen-aukon-lapi.html

Jos TA-partio liikkuu osana suurempaa joukkoa, rakennuksen sisälle pääsyssä ei pitäisi olla ongelmaa, sillä isommalla joukolla on todennäköisesti mukanaan murtopuuhiin sopivaa järeää kalustoa. Lisäksi jo taisteluvaurioita kärsineellä alueella rakennuksissa voi olla ylimääräisiä reikiä, joista tarkka-ampujapartio pääsee puikahtamaan sisään.
Mutta jos toimitaan itsenäisesti irrallaan isommasta joukosta, täytyy TA-partiollakin olla kyky murtautua rakennuksiin. Koska partiolla on muutenkin paljon varusteita kannettavanaan varsinaisen tehtävän suorittamista varten, ei ole järkevää kantaa mukana kaikkia mahdollisia murtovälineitä. Lisäksi toiminnan pitäisi olla huomaamatonta, joten kovaa meteliä pitävien työkalujen käyttö ei ole perusteltua. Mielestäni TA-partio pääsee pitkälle jo seuraavilla jokamiehen murtovälineillä:
- Sorkkarauta
- Käsipora + muutama vaihtoterä
- Voimapihdit
- Rautasaha + vaihtoterä
- Pistosaha + vaihtoterä
- Lasileikkuri 

  
Jos tuliasema aiotaan rakentaa omakotitaloon, ulkorakennukseen, varastoon, teollisuuskiinteistöön tai muuhun vastaavaan rakennukseen, ei sisäänpääsyssä yleensä ole ongelmaa. Vaikka ovet olisivatkin lukossa, sisään pääsee helposti ikkunoiden kautta. Tietenkin täytyy varmistaa, ettei rikottu ikkuna herätä vihollisen huomiota. Sisäänmenoikkuna tulisikin olla poispäin oletetusta vihollissuunnasta, tai se peitetään näkyvistä. Esimerkiksi kellari-ikkunan eteen voi kasata pihalta löytyvää tavaraa.

Kerrostalon yläkerroksissa oleviin asuntoihin ei välttämättä pääse turvallisesti sisään ikkunoista, joten niihin on murtauduttava rappukäytävän kautta. Lisäksi palotikkailla asunnon ikkunaa kohti kapuava TA-partio voi herättää epätoivottua huomiota. Rappukäytävään pääsee useimmissa tilanteissa helpohkosti hajoittamalla pääovesta tai sen vierestä ikkunalasin, jonka kautta pääovi saadaan avattua. 
Ongelmia tulee, jos ovessa on turvalasi. Kyllä niistäkin ennen pitkää pääsee läpi jos on tahtoa ja aikaa, mutta touhu on melko äänekästä hakkaamista. Alla hyvä esimerkkivideo:




Yleensä kerrostaloon on muitakin kulkureittejä, kuten helpommin murrettava pyörävaraston ovi. Vaihtoehtoisesti voidaan hajoittaa kellarikerroksen ikkuna, josta pääsee esim. saunatiloihin, häkkivarastoon tai teknisiin tiloihin. Näistä pääsee taas rappukäytävään, sillä paloturvallisuussyistä ovien on auettava poistumissuuntaa kohti ilman avainta.

Kun on päästy rappukäytävään, murtaudutaan tuliasemaksi suunniteltuun asuntoon.
Alla esimerkkivideo asunnon puisen oven murrosta sorkkaraudalla. Jos ovessa on vielä turvaketju, se voidaan sahata rautasahalla poikki tai katkaista voimapihdeillä.



Koska oven avaaminen sorkkaraudalla vaatii voimaa ja oikeaa tekniikkaa, ei se välttämättä aina onnistu. Lisäksi jotkut ovet voivat olla niin vahvoja, ettei ammattilainenkaan onnistu siinä. Esimerkiksi palomiehet tekevät niissä tilanteissa oveen ns. koiranluukun. Alla esimerkkivideo koiranluukun teosta moottorisahalla.


Koska TA-partio ei voi käyttää liiaksi metelöivää moottorisahaa, eikä se muutenkaan kuulu partion normivarustukseen, käytetään koiranluukun teossa käsiporaa ja pistosahaa. Alla esimerkkikuva, miten niitä käyttämällä saadaan koiranluukku tehtyä.


Vaihtoehtoisesti ovesta päästään sisään irroittamalla ovesta lukko sahaamalla sen ympäri, jonka jälkeen katkaistaan mahdolliset turvaketjut voimapihdeillä.

Jos on tarve päästä aidatulle alueelle huomaamattomasti, ei ymmärrettävästi kannata marssia suoraan portista sisään. Siksi olisikin hyvä olla mukana voimapihdit, joiden avulla saadaan verkkoaitaan leikattua miehen mentävä kolo. Voimapihtien avulla pystytään myös purkamaan mahdollisia piikkilankaesteitä ja rikkomaan riippulukkoja.

TA-partion kannattaa myös harjoitella ryhmäkiipeämistekniikoita, joiden avulla päästään kapuamaan sellaisten esteiden yli, joista ei yksin selviä. Alla video, jossa nähtävissä esimerkki korkean muurin ylityksestä aikavälillä 1:15-2:10:


Tässä vielä ohjekuvat kahdelle eri partion kiipeämistekniikalle:

 
[Military Operations on Urbanized Terrain 1998, U.S. Marine Corps]

[Military Operations on Urbanized Terrain 1998, U.S. Marine Corps]


Kulman tarkastus, haltuunotto ja sen takaa ampuminen


Liikuttaessa rakennusten välissä, tullaan väistämättä törmäämään niiden kulmiin. Kulmat ovat ongelmallisia turvallisen liikkumisen kannalta, sillä ne ovat oviaukkojen ohella sellaisia paikkoja, joihin vihollisen huomio keskittyy. Siksi rakennusten ja muurien kulmia on lähestyttävä asianmukaisella varovaisuudella.

Kulman takaa aukeava maasto pitää tarkastaa, ennenkuin siirrytään kulman toiselle puolelle tai lähdetään ylittämään katua. Jos TA-partiolla on matkassaan esimerkiksi peili, jonka voi kiinnittää varren päähän tai tähystykseen tarkoitettu periskooppi / haarakiikari, voidaan kulma tarkastaa vaarantamatta omaa nahkaa. Alla kuva amerikkalaisten sotilaiden Irakissa käyttämästä pienestä periskoopista, jolla he tarkkailevat etumaastoa muurin yli.


[http://soldiersystems.net/tag/periscope/]  

Periskoopista on hyötyä myös muuallakin kuin rakennetulla alueella, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

[Ghillie One Facebook-sivu]

Tässä vielä pari esimerkkikuvaa peilin käytöstä. Ensin perinteinen varsikiinnitys, toisena peilin ja aseen tähtäinoptiikan hyödyntäminen kulman taakse kurkatessa.


[http://www.euro-security.info/en/expandable-batons-esp/accessories.html]




[http://xcalibertactical.com/products/mirrorsight/index.html]

Jos mitään edellä mainittuja kurkistusvälineitä ei ole saatavilla, voidaan kulma tarkistaa kurkkauksella. Siinä asetutaan punnerrusasentoon, siten että aloitusvaiheessa pää on turvallisesti kulman takana. Tästä käsien ja jalkojen avulla työnnytään matalana eteenpäin, jotta nähdään kulman taakse. Nopean vilkaisun jälkeen käsillä työnnetään vartaloa taaksepäin, jotta päänuppi saadaan takaisin suojaan. Kurkkaus tehdään maantasossa sen takia, että kulman takana väijyvä vihollinen ei todennäköisesti osaa odottaa pään tulevan näkyviin niin matalalta. Alla esimerkkikuva.

[Military Operations on Urbanized Terrain 1998, U.S. Marine Corps]

Jos kulman tarkastuksessa halutaan säilyttää valmius nopeaan tulenavaukseen, voidaan kulma tarkastaa ns. siivuttamalla. Siinä kulman taitekohta toimii keskipisteenä kuvitteelliselle ympyrälle, jonka kaarta seuraamalla näkymä kulman takaa aukeaa hieman kerrallaan, seinän tuodessa samalla suojaa. Piipun pää ei saa ulottua kulman yli, jottei paljasteta "liputuksella" omaa sijaintia. Ase pidetään käyttövalmiina, jos kulman takaa tulee uhka esiin. Muu partio suojaa selustan ja sivustan. Alla esimerkkianimaatio.


Siivutustekniikka toimii myös muurien taustan tarkastamiseen. Alla esimerkki.

[http://tgace.com/2009/08/19/tactical-preschool-4/]

Jos alueen vihollisuhka on korkea, kulma otetaan suoraan haltuun kärkimiehen ja toisena tulevan taistelijan voimin High-Low tekniikalla. Siinä 1. ja 2. taistelija lähtevät merkistä liikkeelle yhdessä paketissa, kulmalle tullessa 1. taistelija asettuu kulman taakse suojaan polviasentoon ase käyttövalmiina kulman taakse. 2. taistelija pysyy seisaallaan 1. taistelijan takana, ase myöskin käyttövalmiina kulman taakse. 3. taistelija varmistaa selustan.
2. taistelija antaa liikkeellelähtömerkin puristamalla 1. taistelijan käsivartta. 
Alla esimerkkianimaatio.


Tässä videossa on näkyvissä High-Low tekniikka aikavälillä 0:22-0:25 




Ja tässä vielä videolta kuvakaappaus loppuasennosta.





Kulman takaa ammuttaessa piipun pää ei saa törröttää paljastavasti sen yli, mutta liian takanakaan ei kannata olla, sillä silloin käytettävissä oleva ampumasektori pienenee. Piippu noin kulman tasalla on hyvä.
Jos kulma on oikealle päin avautuva, ammutaan vasemmalta olalta maalipinta-alan pienentämiseksi. Tämä pätee siis oikeakätisille ampujille, vasenkätisille homma toimii tietenkin päinvastoin.
Alla esimerkkikuva, josta nähdään kuinka ampuma-asennon puoleisuus kulmasta ammuttaessa vaikuttaa vihollisen suuntaan näkyvään maalipinta-alaan. 


 Tässä vielä vastapuolen näkökulmasta sama tilanne.


[The Ultimate Sniper, Major John Plaster, http://books.archive.tjw.moe/instructional/The%20Ultimate%20Sniper.pdf]

Seinissä olevien aukkojen huomiointi

 

Liikuttaessa rakennusten seinien suuntaisesti, on huomioitava ikkunat, ovet ja muut aukot, joista vihollinen voi mahdollisesti päästä yllättämään tai havaitsemaan partion. Jos mahdollista, aukko ohitetaan huomaamattomasti, tai jokainen taistelija pitää aukkoa piikillä sitä ohittaessaan. Kun aukko tarkastetaan nopeasti ja jatketaan matkaa, on tärkeää että viimeisenä tuleva taistelija muistaa tehtävänsä, eli selustan suojauksen. Voi olla että vihollinen tarkoituksella päästää partion ohitseen, jotta pääsisi yllättämään takaa.
 
Alla esimerkkikuvat ikkunan alittamisesta ja ylittämisestä, jotta ei paljasteta omaa liikkumista.

[Military Operations on Urbanized Terrain 1998, U.S. Marine Corps]

[Military Operations on Urbanized Terrain 1998, U.S. Marine Corps]
   
Myös partion ollessa paikallaan, esimerkiksi tauolla, on vältettävä turhaa ikkunoiden ja aukkojen edessä oleilua. Vihollisen tarkka-ampujat voivat myös väijyä alueella, joten ei kannata tehdä itsestään helppoa maalia.

 

Huoneiden haltuunotto ja rakennuksessa liikkuminen


Kun TA-partio ottaa huoneen haltuun tuliasemakseen, on rakennus todennäköisesti vapaa vihollisesta. Jos vihollista on havaittu rakennuksessa, se jätetään muiden joukkojen hoidettavaksi. Riippuen konfliktin vaiheesta, rakennuksen ottaa haltuun joko siihen koulutetut ja varustetut erikoisjoukot tai isompien rähinöiden aikana rakennus käytännössä ammuttaisiin seulaksi, ennenkuin sisäänmenoa edes harkittaisiin, silloinkin voimakasta tuliylivoimaa käyttäen.

Mutta rauhallisemmillakin alueilla rakennuksissa voi tulla yllätyksiä vastaan, kuten ansoja, yksittäisiä vihollisia tai muuten vihamielisiä henkilöitä yms., täytyy tarkka-ampujapartiollakin olla ainakin auttava valmius huoneiden haltuunottoon.
Koska TA-partio on pieni ja toiminta pyrkii olemaan huomaamatonta ja varovaista, ei huoneiden haltuunotossa oikein tule kysymykseen jenkkityylinen huoneiden vyörytys joukolla sisään rynnimällä, jossa perusperiaatteina on nopeus, yllätys ja toiminnan väkivaltaisuus. Siinä tavassa painopiste on liikkeestä ampumisessa ja huoneen oviaukon vaarallisen pullonkaulan selvittämisessä puskemalla joukko siitä väkisin läpi.
Tässä tavassa on se huono puoli, että se vaatii paljon ampumataidon harjoittelua, jotta laukaukset osuvat kohteeseensa liikkeestä ampuessa ja yllättävissä pikatilanteissakin. Riittävän taitotason saavuttamiseen ei tavallisella reserviläisellä välttämättä ole resursseja. Lisäksi kun huoneeseen rynnitään väkisin, vastassa olevat esteet tulevat täysin puskista.
Alla esimerkkianimaatio huoneen vyöryttämisestä jenkkien tapaan, kun oviaukko on keskellä huonetta ja ovi aukeaa ulospäin.


Mielestäni parempi tapa tarkka-ampujien käyttöön on israelissa kehitetty metodi, jossa huone tarkastetaan oviaukosta kaksipuolisesti siivuttamalla, josta uhan havaittua myös ammutaan ennen joukon sisälle menoa. Tämä tapa on rauhallisempi, ammunta tapahtuu paikaltaan seinän takaa suojasta ja huoneesta saadaan tietoa ennen sisälle menoa. Tämä tapa toimii tosin huonosti, jos huone rakentuu kevytrakenteisista seinistä, jolloin fiksu vihollinen voi ampua niistä läpi.
Alla esimerkkianimaatio huoneen vyöryttämisestä israelilaisten tapaan, kun oviaukko on keskellä huonetta ja ovi aukeaa ulospäin.

Tässä mielenkiintoinen video Afganistanista, jossa ilmeisesti Yhdysvaltalainen erikoisjoukkojen sotilas on menossa afgaanikollegoidensa kanssa tarkastamaan pientä rakennusta. Rakennuksen sisällä paska osuu tuulettimeen, kun vastapuoli avaa tulen erään huoneen oviaukon kulmasta. Afgaanisotilas pakenee tilanteesta, mutta jenkki ottaa tilanteen haltuun. Hän hyödyntää tehokkaasti edellä esitetyn israelilaismetodin huonoja ja hyviä puolia. 
Hän suojautuu nopeasti seinän taakse ja avaa tulen kohti vihollista, ampuen seinän läpi siihen kohtaan, missä oletti vihollisen olevan. Tämän jälkeen hän lähtee liikkeelle ja tarkastaa uhkaavan huoneen pikasiivutuksella, jonka jälkeen taas suojautuu seinän taakse ja neutralisoi uhan oviaukosta ampumalla.
Tilanne kestää ensimmäisestä laukauksestä viimeiseen vain noin 13 sekuntia, joten aikaa jahkailulle ei juuri jää. Video on hyvä esimerkki, kuinka perustaistelumenetelmien vaistonvarainen hallitseminen ja päättäväinen toiminta voi kääntää taistelun kulun.




Partion liikkuessa rakennuksen sisällä, on muistettava jatkuva selustan suojaaminen. Selusta suojataan myös huoneita tarkastettaessa, tuliasemaa valmistellessa, kohdattaessa mahdollisia siviilejä yms. Myös tuliasemassa ollessa on partion suojamiehen turvattava kulkureitti asemaan.
Jos rakennus on pimeä, on liikkuessa muistettava valokuri. Valaisin tulisi kiinnittää aseeseen ja sitä pidetään päällä ainoastaan huoneisiin tunkeutuessa tai muuten kun on nähtävä tarkasti. Jos jatkuvasti kulkee valo päällä, tekee itsestään helpon maalin. 

Seinä- ja ikkunamateriaalin läpi ampuminen


Kun äskeisessä videossa tulikin esille seinän läpi ampuminen, niin käsitellään sitäkin tarkka-ampujan näkökulmasta. Vaikka rakennetulla alueella on käytettävissä paljon näkösuojaa, tulisuojaa ei oikeastaan tuo kuin betoni- ja kivirakenteet. Jos käytössä on erikoisampumatarvikkeita, voidaan näistäkin ampua läpi.
Jos vihollinen suojautuu jonkin rakenteen taakse, voidaan tilanteen salliessa vaikuttaa viholliseen rakenteen läpi ampumalla. Jos arvioidaan väärin vihollisen sijainti näkösuojan takana tai rakenteen läpäisy ei ole täydellinen, rakenteesta irtoavat sirpaleet voivat kuitenkin haavoittaa vihollista tai muuten häiritä toimintaa. On tietenkin partion johtajan harkinnan paikka, että paljastetaanko mahdollisesti oma sijainti ampumalla epävarma laukaus.

Lasin läpi ampuminen on myös oma taiteenlajinsa, sillä tavallinen vaippaluoti useimmissa tapauksissa joko hajoaa lasin läpäistyään tai muuttaa läpäisyn jälkeen suuntaansa. Optimaalista olisi, jos lasia kohti pystyttäisiin ampumaan kohtisuorassa kulmassa. Tutkimusten mukaan jo yli 15 asteen tulokulma muuttaa luodin lentorataa ja epävakauttaa sen, joten tälläisiä laukauksia tulisi välttää. Tutkimuksen tuloksista johdettiin myös seuraavat ohjenuorat:
- Kohtisuoraan lasin läpi ammuttaessa maali ei saa olla 3 metriä kauempana lasista
- 15-30 asteen tulokulmalla maali ei saa olla 2 metriä kauempana lasista
- 30-45 asteen tulokulmalla maali ei saa olla 1 metriä kauempana lasista
- Yli 45 asteen tulokulmilla olevia laukauksia lasin läpi ei kannata edes yrittää 

Myös käytetty luoti vaikuttaa laukauksen tehokkuuteen lasin läpi ammuttaessa. Tavalliset kokovaippaluodit menettävät usein lasin läpäistyään vaippansa, menettäen painostaan 30-40 %. Tämä yhdistettynä luodin hidastumiseen lasin läpäisyssä, luodin liike-energia voi laskea liiankin alas halutun vaikutuksen saavuttamiseksi. Avokärkiset tarkkuusluodit ovat vielä epäluotettavampia lasin läpi ammuttaessa, sillä ne ovat niin takapainoisia, että vaipan vaurioiduttua ne menettävät vakautensa tyystin ja sirpaloituvat helposti.
On havaittu että metsästyksessä käytetyt pehmeäkärkiset puolivaippaluodit ja ns. solid-luodit, kuten kokokuparinen Lapua Naturalis, ovat hyviä lasin läpäisyssä. Puolivaippaluodin pehmeä kärki ottaa vastaan läpäisyssä syntyviä voimavaikutuksia, suojellen luodin rakennetta ja parantaen läpäisyä. Kokokuparinen tai kokomessinkinen luoti on siitä hyvä, että se on samaa massaa, jolloin se ei sirpaloidu läpäisyssä niin helposti kuin kahdesta metallista valmistettu vaippaluoti.

Ikkunassa käytetty lasityyppi vaikuttaa myös läpäisyyn. Monesta kerroksesta valmistetut laminoidut lasit ovat vahvempia kuin tavalliset ikkunalasit, jolloin läpäisy on heikompi. Myös Suomessa tyypilliset tuplaikkunat hankaloittavat asiaa. Siksi olisikin hyvä, että lasin läpi ammuttaessa käytettäisiin yhteislaukausta. 
Esimerkiksi ampuja ja tähystäjä voivat ampua samaa maalia siten, että ampuja jolla on tehokkaampi kivääri, ampuu ensimmäisen laukauksen kohti lasin takana olevaa maalia. Tähystäjä ampuu oman laukauksensa heti ampujan laukauksen perään. Oikein tehtynä laukausmelu on yhtenäinen, ampujan luoti osuu ensimmäisenä ikkunaan rikkoen tai heikentäen sitä ja mahdollisesti vielä osuu maaliin, ja lopuksi tähystäjänkin ampuma luoti osuu maaliin.

Jos lasin takana on maalin lisäksi sivullisia, on huomioitava että lasin läpi ammuttaessa lasinsirpaleet ovat todella vaarallisia. FBI:n vaativien tilanteiden ryhmä on havainnut sirpalevaikutuksen vastaavan haulikon laukausta lähietäisyydeltä. Tämän he ovat oppineet kantapään kautta epäonnistuneissa panttivankitilanteissa. Alla asiaa havainnollistava kuva.

[The Ultimate Sniper, Major John Plaster, http://books.archive.tjw.moe/instructional/The%20Ultimate%20Sniper.pdf]


Rakennuksen sivujen ja ikkunoiden nimeäminen


Maalinosoituksessa on erityisen tärkeää, että kommunikointi on yksiselitteistä. Vaikeuksia maalin osoittamisessa voi tulla jos maali sijaitsee rakennuksessa, jossa on ikkunoita monessa eri kerroksessa ja eri puolilla rakennusta. Siksi Puolustusvoimilla on käytössä erityinen nimeämisjärjestelmä, millä saadaan yksiselitteisesti osoitettua oikea rakennuksen sivu, kerros ja aukko.

Perusperiaate on seuraava
- Suoraan tarkastelusuunnassa näkyvä sivu on nimeltään valkoinen, vasen sivu punainen, oikea sivu vihreä, katto sininen ja tausta musta
- Ylin ikkunallinen tai aukollinen kerros A, toiseksi ylin B, seuraava C ja niin edelleen
- Vasemmalta päin lukien ensimmäinen ikkuna / ovi / aukko 1, seuraava 2 ja niin edelleen

   

[Taistelijan Opas 2013, Puolustusvoimat, s.193]



[Taistelijan Opas 2013, Puolustusvoimat, s.193]

Alla esimerkkikuva, jossa ympyröity ikkuna on nimeämisjärjestelmän mukaan Valkoinen C5.


   
Rakennukset nimetään normaalisti hyökkäyssuunnan mukaan, eli lähin talo on rakennus 1, seuraava rakennus 2 ja niin edelleen. Tarkka-ampujapartio on kuitenkin tehtävää suorittaessaan melko staattinen ja tulialueella voi olla näkyvissä paljon rakennuksia, niin pelkällä numerolla rakennusten nimeäminen voi aiheuttaa sekaannuksia. Siksi on erityisen tärkeää, että TA-partio valmistelee tuliasemakortin yhdessä ja tutustuu siihen huolella. 
Rakennusten nimeämisessä kannattaa käyttää hieman mielikuvitusta, ja nimetä rakennus sen ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Tällöin se jää helpommin mieleen, kuin että nimi olisi jokin geneerinen "kerrostalo 2 oikealla". Mutta kukin partio käyttäköön itselleen sopivaa tapaa, kunhan sekaannuksia ei tule.

 

Naamiointi rakennetulla alueella


Tarkka-ampujan naamiopuvun väritys on rakennetulla alueella pääosin harmaan ja ruskean eri sävyissä. Naamiopuku ei ole yhtä tärkeässä asemassa kuin metsämaastossa toimiessa, sillä tuliasemat ovat pääasin sijoitettuna rakennuksiin. Tällöin tuliaseman naamiointi painaa vaakakupissa enemmän kuin henkilökohtainen naamiointi. Voi olla jopa tarkka-ampujan etu, että vaatetus ja varustus muistuttaa pitkälti tavallisen jalkaväkisotilaan varustusta, jotta TA ei vedä epätoivottua huomiota itseensä.
Alla muutamia esimerkkejä, millaista värimaailmaa naamioinnissaan tarkka-ampujat käyttävät rakennetulla alueella. Viimeisenä kuvana myös mielenkiintoinen esimerkki tarkka-ampujan kivääristä, joka on todella kompakti ja helposti kätkettävissä esimerkiksi reppuun.

















8 kommenttia:

  1. Moikka ja heti alkuun kiitokset mainiosta blogista. Tätä on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista seurata. Tuosta lasin läpi ampumisesta. Olikohan britit jotka oli asiaa tutkailleet ja olivat saaneet aikaiseksi huomion, että jos merkittävää luodin pirstaloitumista ei tapahdu niin luoti etsii aina lyhimmän tien lasin läpi. Tämän avulla voi lentoradan muutosta arvioida melko hyvin. En ole testaillut mutta kuulostaisi loogiselta?

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kyllä ihan järkevältä. Muistan jostain lukeneeni että lasin läpi kulmassa ammuttaessa luoti muuttaisi useimmissa tapauksissa suuntaansa "sisäkaarteen suuntaan". Eli nimenomaan luoti pyrkisi lyhimpään mahdolliseen matkaan lasin läpäisyssä.
    Ongelmaksi muodostuu tietenkin erityyppiset lasit, joten voi olla hankala luotettavasti ennustaa luodin käytöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Newtonin fysiikkaa ajattlee, niin sen mukaan kappaleen liike pyrkii jatkumaan siihen suuntaan ja sillä nopeudella mikä sillä on, kunnes jokin voima vaikuttaa siihen. Jos lasi (tai muu este) tulee vastaan viistossa kulmassa niin se on käytännössä luotiin sivusuunnasta vaikuttava voima, joka muuttaa sen suuntaa poispäin lasista.

      Sitten ballistiikka varmaankin monimutkaistuu; luoti on aina epäväkaa ja VOI olla mahdollista että samalla kun se rikkoo lasin, sen vakaus on mennyttä ja se alkaa keippumaan ja SAATTAA (siis SAATTAA) joskus osua sopivalla tavalla lasiin syntyneen reiän toiseen laitaan, ja siitä kimmota minne sattuu. Tämä viimeinen on sitten ihan arvailua.

      Näin VOI tulla ehkä vaikutelma että luoti kääntyy lasin suuntnaa. Ehkä näin on jossain voinut joskus tapahtua ja sellainen uskomus on voinut syntyä. Itse kuitenkaan en siihen usko. Ja ainakaan luoti ei voi "tietää" että sen pitäisi etsiä lyhin reitti lasin tai muunkaan esteen läpi. Se olisi luonnonlakien vastaista. Ehkäpä joku tietää paremmin.

      Terv Auvo R

      Poista
    2. Löysin sen julkaisun, mistä tuo "sisäkaarteeseen taipuminen" on jäänyt päähäni:
      http://www.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/u2/a283575.pdf

      Julkaisun loppupohdinnassa sivulta 70 eteenpäin kerrotaan tiivistetysti näin:
      Ammuttaessa kohtisuoraan lasin läpi, osumat poikkeavat ampumasuunnasta hieman oikealle. Lisäksi kulmassa ammuttaessa luodin lentorata poikkeaa lasin läpäisyn jälkeen kulman suuntaan, mutta vasemmalta ammuttu luoti poikkeaa paljon vähemmän kulman suuntaan kuin oikealta ammuttu.
      Luodin oikeakätinen kierre yhdistettynä lasin läpäisyyn viistoittain voi julkaisun kirjoittajan mukaan aiheuttaa luotiin Coanda ilmiön, joka vetää luotiä lasin läpäisyn aikana oikeakätisen kierteen suuntaan.

      Tuntuu olevan aika salatiedettä tuo luodin lentoradan arviointi lasin toisella puolella.

      Poista
    3. Kiitos, menee tosiaan rakettitieteeksi. Tuo luodin pinnan kuoriutuminen ja kaikki muut asiat tosiaan vaikuttaa niin että ihan Newtonin varassa asiaa ei voi tosiaankaan tarkastella. Kiitos tiedosta.

      AR

      Poista
    4. Tännehän oli tullut hyvin infoa asiasta. En tuota jutskaa listä alkuperäisen infoni ooin saamut enää löytänyt. Muistelen, että tuo lyhimmän reitin "valinta" oli perusteltu ajatuksella "path of least resistance" eli tässä tapauksessa missä on vähiten lasia vastassa on heikoin kohta ja se hajoaa ensin ja siitähän se kuugeli sitten putkahtaa läpi. Tuo kulma vaikuttaa taatusti paljon ja voisi kuvitella ainakin, että kun tietty kulma ylitetään niin riippumatta pyörimissuunnasta luoti kimpoaa poispäin esteestä. Tässä tosin veikkaisin että tehoilla on aika iso merkitys, kun pähkäillään mitä tapahtuu (.22lr vs. .308 vs .50). Teoriassa voisi siis kuvitella että jos lioti tulee aivan kohtisuoraan, se myös jatkaa suoraan (paitsi että suurella todennäköisyydellä muuttuu ainakin epävakaaksi, mahdollisesti pirstaloituukin). Näinhän tosin ei tapahdu oikeastaan koskaan vaan kulmaa on johonkin suuntaan käytännössä poikkeuksetta ainakin jonkin verran. Mitäs tykkäisitte ajatuksesta jos miettisi niin, että jos tulo kulma on lasin pintaan alle 20astetta (ihan mutulla vedetty luku) niin todennäköisin suunnanmuutos on reitti jossa luoti joutuu läpäisemään vähiten lasia. Tässäkin luultavasti joutuisi hieman miettimään pyörimissuunnan merkitystä, ilmiö luultavasti korostuu jos lupti kohtaa lasin pyörimissuunnan puolelta ja vähenee jos pyörimissuunnan vastaišesti? Meniskös tämä aamukahvilla ihan itte kehitelty ajatus kuinka pahasti metsään? :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kaikki esitetty tieto vapaasti saatavilla olevista lähteistä koottua. Salassapidettävää materiaalia ei tietenkään julkaista.

      Poista