perjantai 8. syyskuuta 2017

Tarkka-ammunnan hyödyntäminen metsästyksessä

Tarkka-ammuntaharrastuksesta saatavia oppeja voi monin tavoin hyödyntää metsästyksessä, mutta suomalaisen metsästäjän täytyy pitää mielessä riistan kunnioittaminen ja vältettävä turhan kärsimyksen aiheuttamista. Sotilastarkka-ammunnassa riittää useimmiten että laukaus osuu johonkin kohteen kehon osaan, jolloin kohde suurella todennäköisyydellä menettää toimintakykynsä taistelussa vaikkei osuma olisi heti kuolettava. Metsästyksessä osuman tulisi 100 % varmuudella olla keuhkojen tai sydämen alueella, jotta saaliseläin kuolee nopeasti ilman kitumista. Jos arvioi ettei pysty varmaan osumaan, on joko päästävä lähemmäs riistaa tai jätettävä laukaus ampumatta. Se että tietää milloin on parempi jättää ampumatta on myös osa tarkka-ampujan ammattitaitoa.
Vaikka ampuja ja ase pystyisivät harjoittelussa osumaan suurella todennäköisyydellä esim. 500 metrin päässä olevaan maaliin, metsästystilanteessa mukaan tulevat muuttujat vaikuttavat laukaukseen niin paljon, että eettistä kaatoa ei välttämättä saa tehtyä. Esimerkiksi saaliseläin saattaa liikahtaa kriittisellä hetkellä tai tuuli muuttuu juuri sen verran, että vitaalialueelle tähdätty laukaus osuukin saaliseläintä suolille tai vain katkaisee raajasta luun. 

Tässä esimerkki todella huonosta metsästysetiikasta Amerikan ihmemaasta, jollaista en toivo yhdenkään tämän blogin lukijan harrastavan.

Videossa ammutaan peurapukkia kolme kertaa yli 1200 metrin etäisyydelle, jokainen osuma on joko suolilla tai pukin peräpäässä. Eläin joutuu kärsimään suhteettoman paljon raakasti ylipitkän ampumamatkan takia. Ylipitkillä matkoille pelkästään saaliin löytäminen ilman koiran apua on todella hankalaa, jolloin haavoittunut eläin joutuu olemaan henkitoreissaan pitkään ennen lopetuslaukausta.


Mikä on vielä järkevä ampumamatka?


Tarkka-ammunta aseen tulisi pystyä vähintään 1 MOA tarkkuutteen, eli 100 metrin matkalla kasan koko on noin 29 mm ≈ 3 cm
Tavanomainen metsästyskivääri pystyy noin 1,5 MOA tarkkuuteen, eli kasa 100 metrillä on noin 4,5 cm
Oletetaan että osumien hajonta kasvaa lineaarisesti ampumamatkan mukaan:
- 200 m kasa 9 cm
- 300 m kasa 13,5 cm
- 400 m kasa 18 cm
- 500 m kasa 22,5 cm

300 metrin matkalla puhdas hajonta yhdistettynä muihin muuttujiin, kuten tuuleen ja ampujasta johtuviin liipaisuvirheisiin, on jo melko iso esim. teeren kokoiseen maaliin, jolloin siitä ampuu helposti ohi tai osuma on huono. Peuralle 400 metriäkin on jo pitkä matka vitaalialueelle osumiseksi, alla selventävä kuva hajonnasta 500 m matkalla:


Näillä saatesanoilla voi kukin miettiä mihin omat rahkeet riittää. Lisäksi pitkällä ampumamatkalla korostuu asekäsittelyn kultaisista säännöistä kohta 3: 

1. Käsittele asetta aina kuin se olisi ladattu
2. Älä osoita aseella mitään mitä et aio tuhota
3. Ole varma maalista ja mitä sen takana on
4: Sormi pysyy pois liipaisimelta ampumapäätökseen asti 

Optiikan läpi katsottuna näkökenttä on kapea pitkällä matkalla, jolloin huomion keskittyessä saaliiseen putkinäkö haittaa kohteen taustan havainnointia. Taustalla saattaa olla esim. muuta riistaa, jota ei ole aikeissa ampua. Mahdolliset kimmokkeet tai saaliin läpi lentäneet ja suuntaansa muuttaneet luodit voivat kuitenkin osua taustalla oleviin eläimiin. Lisäksi kaukana olevista maaleista ei huonolla kelillä tai hämärässä välttämättä pysty tekemään riittävän hyvää lajintunnistusta.


Matkan arviointi


Metsästäessä kannattaa käyttää laseretäisyysmittaria ampumaetäisyyden määrittämiseen, runsaalla sadalla eurolla saa siihen tarkoitukseen soveltuvia laitteita. LEM on erityisen hyödyllinen latvalintujahdissa, jossa maali on pieni ja ampumamatka voi olla helposti yli 200 metriä. Mitä tarkemmin matkan saa mitattua, sitä suurempi osumatodennäköisyys.

Jos on määrittänyt oman tähtäimen milliradiaanimitat tämän kirjoituksen avulla, voi metsästystilanteessakin käyttää ristikkoa matkan arviointiin.
Alla on taulukko, johon on laskettu keskimääräisen valkohäntäpeuran säkäkorkeuden milliradiaanimittoja vastaavat ampumamatkat. Jos harrastaa kyttäysmetsästystä laajoilla peltoaukeilla, kyseisen taulukon voi teipata vaikka kyttäyskopin seinään.




Kyttäyskopin seinään voi teipata myös tulialueesta piirretyn luonnoksen, johon on merkitty matkat selvästi erottuviin maastonkohtiin. Matkat voi rauhassa mittailla vaikka askelparilla tai mittanauhalla jos laseretäisyysmittaria ei ole käytössä.
Alla esimerkki luonnoksesta.


Pyyhkäisyalan hyödyntäminen


Koska metsästäessä tilanteet voivat tulla eteen yllättäen, ampumapäätös on pystyttävä tekemään nopeasti. Jos ampumatkastakaan ei ole tarkkaa tietoa, on tähtäimeen asetettava etukäteen sellainen koro, että sillä pystytään osumaan saaliseläintä vitaalialueelle laajalla ampumamatkaskaalalla. Eli hyödynnetään luodin pyyhkäisyalaa, jota on käsitelty tämän kirjoituksen lopussa.
Käytän lintumetsällä samaa luotia kuin pitkän matkan ammunnassa, jolle olen laskenut Lapua Ballistics ohjelman avulla sopivan koroasetuksen, jotta luodin lentorata pysyy halutun kokoisen ikkunan sisällä. Teerelle olen valinnut ikkunan kooksi 8 cm, eli tässä tapauksessa kun ase on kohdistettu 175 metriin, luoti osuu tähtäyspisteestä maksimissan 4 senttiä yli tai ali matkoilla 0 m - 200 m. 
Alla kuvakaappaus Lapua Ballistics ohjelmasta, josta näkee luodin lentoradan. Lyhyesti kerrotuna luoti osuu tähtäyspisteeseen noin 40 m ampumamatkalla, osuu 4 cm yli noin 100 m matkalla, osuu tähtäyspisteeseen 175 m matkalla ja osuu 4 cm ali 200 m matkalla.




Hirvelle ja peuralle käytän Naturalis-luotia, jonka lentorata on kaarevampi. Myös haluttu ikkuna on suurempi hirvieläinten suuremman vitaalialueen takia, tässä olen valinnut ikkunan kooksi 20 cm. Asettamalla kohdistusetäisyydeksi 220 m, pystyy tässä tapauksessa osumaan hirven ja peuran vitaalialueelle ampumamatkojen ollessa välillä 0 m - 250 m.





Liikkuminen ja naamiointi metsästäessä


Metsästyksessä ja tarkka-ammuntatoiminnassa pätevät samat lainalaisuudet jos haluaa pysyä huomaamattomana kohdetta lähestyessä tai sitä kytätessä.
Tässä muutama pointteri muistin virkistämiseksi:
- Hyödynnetään maaston tarjoamaa suojaa ja vältetään aiheuttamasta siluettia vaaleaa taustaa vasten.
- Lähestyessä kohdetta sivuttaisliike paljastaa helposti, liikkumisen oltava mahdollisimman äänetöntä ja etenemistapa on sovitettava maaston tarjoamaan suojaan, tarvittaessa viime metrit ryömitään kts. tämän kirjoituksen alku.
- Hajujen takia huomioitava tuulen suunta, vältettävä myös tupakointia ja muita voimakkaasti tuoksuvia nautintoaineita / juomia / ruokia.
- Hämärällä ja pimeällä valojen käyttö minimiin, jos pakko käyttää niin käytetään punaista valoa kapealla valokiilalla. Kapea valokiila ei erotu yhtä helposti ja punainen valo säilyttää oman hämäränäön.
- Varusteet, vaatteet ja ase täytyy valmistella niin ettei liikkuminen tai niiden käytöstä kuulu turhaa ääntä. Varmistimen poistaminenkin on yllättävän kova ääni tuulettomassa pakkasyössä.
- Naamioinnissa peitettävä vaalea iho ja kiiltävät esineiden pinnat, rikottava kehon ja varusteiden muoto naamiomateriaalilla sekä värien on sovittava ympäristöön. Koska metsästyksessä ei tarvitse pelätä että kohde ampuu takaisin, voi passipaikan valinnassa ja naamioinnissa käyttää enemmän mielikuvitusta, kuten valkoisten paalien sekaan piiloutuminen talvinaamioverkon avulla:
 [http://camosystems.com/]


Metsästystähtäimen käyttö pitkälle ampumisessa


Tavallisissa metsästystähtäimissä ristikot eivät välttämättä ole milliradiaanipohjaisia ja 2. polttotason ristikot aiheuttavat omat haasteensa. Jotta niillä voi ampua luotettavasti pitkälle, on ristikon mitat selvitettävä ja päätettävä 2. polttotason ristikoilla mitä suurennosta käyttää, koska ristikon mitat muuttuvat suurennoksen mukaan.
Tässä esimerkki Zeiss Terra RZ-6 ristikon mitoista 9x-suurennoksella:



Otetaan esimerkki jossa peura on 370 metrin päässä, ballistiikkataulukon mukaan koro tälle matkalle on 2,0 mrad:



Tarvittava koro löytyy ristikosta vihreän nuolen kohdalta:


Kun oikealla korolla tähdätään peuraa 370 m päässä, tähtäinkuva näyttää tältä:



Mahdollinen tuulikorjaus huomioidaan myös ristikolla, alla esimerkki jos tuuli puhaltaa oikealta 4 m/s, jolloin tuulikorjaus on ballistiikkataulukon mukaan 0,4 mrad.




Ja tässä miltä tähtäinkuva näyttää 370 m ampumamatkalla 4 m/s sivutuulella, kun tähdätään peuraa:




Ampumatukien käyttö


Olen metsästäjien parissa törmännyt turhan usein siihen ajatukseen että vain huonot ampujat käyttävät tukea, tosimies ampuu vapaalta kädeltä! Ehkä niin, mutta mielestäni vain tyhmät ampujat jättävät hyödyntämättä tukea jos siihen vain on aikaa ja mahdollisuus. Sotkeekohan haulikkoammunta tässä joidenkin metsästäjien ajatusmaailmaa, haulikolla harvemmin kun tuelta ammutaan?
Tässä kirjoituksessa on käsitelty erilaisia ampuma-asentoja ja tukia, joiden avulla saa aikaan tarkempia laukauksia.

Suosittelen jokaista metsästäjää hankkimaan aseeseensa bipodin makuuammuntaa helpottamaan. Jos makuuasento ei ole mahdollinen peitteisen maaston takia, kannattaa kuljettaa repussa mukana esim. kaksihaaraista ampumakeppiä. Se on sopiva kompromissi yksijalkasen ampumakepin ja tripodin välillä painon ja tuen vakauden suhteen. Ampumakepit voi tehdä myös äkkiä paikan päällä parin karahkan ja jeesusteipin avulla.
Alla kuva kaupallisesta korkeussäädettävistä ampumakepeistä tositoimissa:

[https://www.thealaskalife.com/blog/primos-trigger-sticks/]