Vaikka uusi taistelutapa tuo paljon haasteita, suo se myös uusia toiminnan mahdollisuuksia. Tarkka-ampujien näkökulmasta tilanne on mielenkiintoinen, jos vaan joukkojen johtajat ymmärtävät käyttää tarkka-ampujia hyödykseen.
Tehtäviä joissa tarkka-ampujia kannattaisi hyödyntää, ovat esimerkiksi:
- Väijyttävän joukon irtautumisen suojaaminen
- Tähystystiedustelu kauempana pääjoukosta
- Miinoitteen raivaamisen häirintä
- Hyökkäyksessä liikettä hidastavien maalien, kuten kk-pesäkkeiden tuhoaminen
- Vastatarkka-ampuja toiminta
- Tulenjohto ennalta valmisteltuihin maalipisteisiin kauempana pääjoukosta
- Rakennuksen haltuunoton suojaaminen
- Tienvarsipommien asettamisen estäminen
Lisäksi TA-partiolle voitaisiin antaa 1-3 vuorokauden mittaisia "vapaan metsästyksen" tehtäviä.
Koska PV:llä tarkka-ampujien käyttö on melko sekalaista koulutettavasta joukosta ja joukon tehtävästä riippuen, niin tässä omia ja muiden ihmisten ajatuksia koottuna asiasta. Pohja-ajatuksena on uuden taistelutavan mukainen partiokokoonpano.
TA-partion kokoonpano ja varustus
Puolustusvoimat kouluttaa tarkka-ampujat toimimaan pareina, mutta se asettaa parin toiminnalle haasteita. Tarkka-ampujapartiossa olisi hyvä olla kolme jäsentä nykyisen partiomallin mukaan, sillä perinteisellä ampuja-tähystäjä parilla ei ole mahdollisuutta turvata omaa selustaansa muuten kuin ansamiinoin ja hälyttimin. Myös rakennetulla alueella toimiminen on hankalaa, sillä kahden ihmisen on vaikea havainnoida kaikkia uhkasuuntia.
Partion jäsenten tehtävät olisivatkin tähystäjä, ampuja ja suojamies. Jäsenten tulee osata toistensa tehtävät riittävällä tasolla, jotta miehiä voidaan tarvittaessa kierrättää pidempien tehtävien aikana.
Tähystäjä
Tähystäjä on partion kokenein tarkka-ammunnan saralla ja hän toimiikin partion johtajana. Hänen perimmäinen tehtävänsä on tulitoiminnan aikana toimia ampujan "aivoina", jotta ampuja voi keskittyä täydellisen laukauksen puristamiseen. Tähystäjä valitsee maalit, hoitaa luodin lennon ja iskemän tähystyksen sekä ilmoittaa ampujalle tarvittavat koro- ja sivukorjaukset.
Tähystäjän aseena tulisi olla vähintäänkin optiikalla varustettu rynnäkkökivääri tai parempana vaihtoehtona DMR-tyyppinen (designated marksman rifle) itselataava kivääri, jolla pystyy vaikuttamaan pidemmälle kuin normaalilla rynnäkkökiväärillä, sekä samalla tähystämään tulialuetta tähtäinoptiikan avulla.
Alla muutama esimerkki soveltuvista kivääreistä tähystäjälle:
.jpg/1024px-Interpolitex_2013_(536-15).jpg)
Tähystäjällä on oltava myös korkeasuurennoksinen tähystyskaukoputki milliradiaani-ristikolla, jolla etsitään maaleja, arvioidaan etäisyyksiä, tarkkaillaan tulialuetta ja tähystetään luodin lentoa ja iskemiä. Myös tavalliset kiikarit ovat hyvä apu sektoritähystyksessä. Alla esimerkit tähystyskaukoputkesta ja kiikareista:
Hensoldt (Zeiss) Spotter 45
Steiner Military 8x30r
Tähystyskaukoputki tarvitsee säädettävän tripodin, jotta se pysyy paikallaan hankalissakin olosuhteissa. Lisäksi se on pystyttävä laskemaan riittävän alas, jotta tähystäminen makuulta onnistuu. Tripodin ja optiikan välissä oleva kuulapää olisi hyvä olla varustettu säätönupeilla, jotta optiikka on nopeasti ja tarkasti suunnattavissa. Alla pari esimerkkiä soveltuvista tripodeista:
Tässä vielä kuriositeettina video innovatiivisesta Rangemaster Precision Arms:in valmistamasta tripodista, jonka jalat on valmistettu kokoon rullattavasta hiilikuidusta. Tripod on riittävän vahva raskaille tarkkuuskivääreillekin ja kulkee todella pienessä tilassa.
Riippuen joukosta jolle tarkka-ampujat on alistettu, tähystäjälle olisi hyvä saada lämpökamera tai ainakin valonvahvistin käyttöön. Perusvarusteisiin kuuluvat myös tuuli- ja etäisyysmittarit, ballistiikkalaskin ja varalle perinteiset ballistiikkataulukot omalle ja ampujan aseelle eri olosuhteisiin sovitettuna, sekä tietenkin taskulaskin.
Partion viestivälineen käyttö ja suunnistaminen ovat myös tähystäjän tehtäviä. Siksi hänellä olisi oltava kartta, tai ainakin käsin kopioitu luonnos toiminta-alueesta. GPS-paikannin on myös hyödyllinen.
Koska tähystäjällä on muutenkin käytössään optiikkaa, etäisyysmittareita ja viestiväline, niin olisi vain järkevää, että tähystäjällä olisi edes auttava osaaminen tulenjohdosta. Lisätarvikkeiksi tarvittaisiin vain käsisuuntakehä ja TJ-tason tekemiseen tarvittavat välineet. Ongelmaksi muodostuu ehkä tulenjohtopaikan ja maalin koordinaattien riittävän tarkka määritys, jollei partiolla ole käytössään GPS-paikanninta. Koordinaattien määrittäminen TJ-paikalle perinteisellä KS-mittauksella ei todennäköisesti tule kysymykseen, kun tuliasemaan pitäisi edetä huomaamattomasti.
Mutta selvästi erottuviin maastonkohtiin, kuten risteyksiin ja rakennuksiin, epäsuoraa tulta voidaan kyllä ammuttaa jo pelkästään maalin koordinaattien, tähystyssuunnan ja etäisyyden perusteella.
Jos TA-partio on kokematon tulenjohdon saralla, voi se kuitenkin käyttää epäsuoraa tulta valmisteltuihin maalipisteisiin, jotka varsinainen tulenjohtaja on ennalta suunnitellut joukon toimialueelle. Tällöin partio ottaa viestivälineellä yhteyden tulenjohtajaan, jolle ilmoitetaan mitä maalia halutaan ammuttaa. Tulenjohtaja taas välittää tulikomennon eteenpäin käytössään oleville tuliyksiköille. Käsitellään tulenjohtoa tarkemmin jossain toisessa kirjoituksessa.
Alla mielenkiintoinen esimerkki kokonaisuudesta, jossa on yhdessä järjestelmässä tähystäjän tärkeimmät välineet: tähystyskaukoputki, tuulimittari sekä laseretäisyysmittari ja siihen yhdistetty ballistiikkalaskin. Kyseinen kokonaisuus on kylläkin enemmän pitkän matkan kilpa-ammunnan kuin sotilastarkka-ammunnan tarpeita palveleva, sillä viritys on melko kookas eikä erityisen kenttäkelpoisen oloinen.
Ampuja
Ampuja toimii nimensä mukaisesti partion tarkkuuskiväärin ampujana. Lisäksi hänellä on aseenaan myös rynnäkkökivääri, mieluiten karbiinimittainen, joka on käytössä esimerkiksi siirtymisten aikana, kun on tarvetta suuremmalle tulivoimalle partion suojaamiseksi. Tarkkuuskivääri otetaan esille vasta tuliaseman läheisyydessä.
Kuvassa taka-alalla Norjan Telemark-pataljoonan tarkka-ampuja, jolla on rinkassa kuljetettavan tarkkuuskiväärin lisäksi aseenaan Heckler & Koch MP7 konepistooli. Kuvassa on etualalla partion tähystäjä tai mahdollinen suojamies, jolla aseenaan AR-15 tyyppinen rynnäkkökivääri. Kummallakin on myös reisitelakassa pistooli tukiaseena.
Ampujan pääaseena toimii tarkkuuskivääri, joksi Puolustusvoimat on valinnut erinomaisen Sako TRG 42 kiväärin. TRG 42:n kaliiperi on Suomessa kehitetty .338 Lapua Magnum, joka mahdollistaa laukaukset kilometrinkin matkalle melko vaivatta. Ehkä kuitenki tärkeämpi syy kaliiperivalintaan on ollut sen luotien hyvä ballistinen kerroin, jolloin luoti lentää suoraviivaisesti eikä ole liian tuuliherkkä. Hyvä ballistinen kerroin antaa jonkin verran anteeksi etäisyyden ja tuulen arvioinnissa syntyvää virhettä, jolloin kokematonkin ampuja pystyy tehokkaasti vaikuttamaan kaukana olevaan viholliseen. Lisäksi .338 LM ammusvalikoimassa on paljon sopivia luoteja niin henkilöstön kuin kaluston tuhoamiseen.
Potentiaalisia uuden sukupolven modulaarisia kivääreitä ovat esimerkiksi uudet Sako TRG M10, Accuracy International AX338 ja Remington MSR.
Koska tarkkuuskivääri on hankala kuljettaa siirtymien aikana pelkän kantohihnan avulla, eikä sen kuljettaminen normaaliin rinkkaan / reppuun kiinnitettynä oikein kunnolla onnistu, ampujalla olisi hyvä olla käytössään aserinkka. Aserinkoissa tarkkuuskivääri on sijoitettuna pussiin lähelle kantajan selkää, joten se ei haittaa liikkumista ja on mukava kantaa. Lisäksi kiväärin saa suojattua kolhuilta ja sen saa nopeasti vedettyä rinkasta pois.
Ampujalla olisi hyvä olla myös mukanaan kevyet alumiiniset / hiilikuituiset ampumakepit tai asekiinnitteiden tripod, jotka helpottavat ampumista hankalista asennoista. Ne kulkevat kätevästi mukana aserinkan sivuremmeihin kiinnitettyinä. Ampumakepit voi myös valmistaa paikan päällä vaikka puunoksista ja jeesusteipistä.
Suojamies
Suojamies on partion nyrkki ja hänen tehtävänsä on suojata ampujaa ja tähystäjää. Liikkuessa suojamies kulkee partion kärjessä tunnustelijana. Tuliasemassa suojamies varmistaa, ettei vihollinen pääse yllättämään ampujaa ja tähystäjää selustasta. Aseenaan suojamiehellä on rynnäkkökivääri, jossa olisi hyvä olla punapistetähtäin tai hieman suurentava optiikka, jotta tulentarkkuus olisi parempi yllättävissä tilanteissa ja pitkillä matkoilla.
Lisäksi suojamiehellä on aseistuksenaan kertasinkoja ja viuhkapanoksia. Myös kranaattipistooli olisi hyödyksi partion iskukyvyn kasvattamiseksi.
Singot on tarkoitettu kevyesti panssaroitujen ajoneuvojen tuhoamiseen ja viuhkapanokset tuliaseman selustan suojaamiseen niihin maastonkohtiin, mihin ei vartiopaikalta pysty rynnäkkökiväärillä vaikuttamaan. Lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää paukkuvalohälyttimiä kulku-urien valvontaan.
[http://www.puolustusvoimat.fi]
Kevyt kertasinko
Muita henkilökohtaisia varusteita
TA-partion kullakin jäsenillä olisi hyvä olla mukanaan seuraavia välineitä, tietenkin käytössä olevien resurssien puitteissa:
- Kompassi / käsisuuntakehä
- Kartta tai vähintään luonnos toiminta-alueesta
- Koordinaattilevy
- Päähinekiinnitteinen valonvahvistin
- Otsalamppu, jossa myös punainen näkyvä valo ja IR-valo
- CAT-kiristysside varusteliiviin- tai vyöhön kiinnitettynä
- EA-tasku, jossa paineside, pienet sakset, hemostaattijauhetta, laastareita, pieni pullo desinfektointiainetta + mahdollisesti muuta omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan, kuten särkylääkettä, avaruuslakana yms.
- Puukko
- Monitoimityökalu
- Tulentekovälineet
- Kenttälapio
- Taskulaskin
- Käsikranaatteja
- Savuheitteitä
- Vettä kenttäpulloissa / juomarepussa
- Vähintään 3 täyttä lipasta + 1 aseessa kiinni
- Oman aseen ballistiikkataulukko
- Henkilökohtainen naamioviitta / röllipuku
- Kaasunaamari
- Sadeasu tai sadeviitta
- Rinkan / repun naamiosuoja
- Eristävä makuualusta ja makuupussi
- Irtoremmejä
Partiokohtaiset varusteet
Edellä on mainittu tähystäjän, ampujan ja suojamiehen tarvitsemia varusteita, mutta partio tarvitsee muitakin välineita toimiakseen tehokkaasti.
Partiokohtaisista varusteista ei kaikkea välttämättä tarvitse ottaa mukaan, vaan varustus sovitetaan tehtävän mukaiseksi. Näitä varusteita jaetaan partion jäsenille heidän tarpeidensa mukaan ja tarvittaessa myös kantokyvyn mukaan. Tässä listaa mahdollisista varusteista:
- Kirves ja saha
- Lisäpatruunoita
- Lisävettä
- Naamioverkkoa
- Naamioväriä
- Vara-akkuja ja paristoja viestivälinettä, taskulaskimia, laseretäisyysmittaria, GPS-paikanninta ja pimeätoimintavälineitä varten
- Retkikeitin, polttoainetta ja kuivamuonaa
- WC-paperia ja jätepusseja
- Mittanaru ja rullamitta
- Teippiä, nippusiteitä, narua ja rautalankaa
- Voimapihdit, sorkkarauta, rautasaha, lasileikkuri
- Räjähteitä, sytyttimiä ja tulilankaa
- Tärkeimmät työkalut aseiden korjausta varten
- Optiikan puhdistusvälineet
- Asehuoltovälineet
Tähystäminen ja tuliasemakortti
Kun ampuja ja tähystäjä ovat päässet tuliasemaan, aloitetaan välittömästi tulialueen tähystys. Käsitellään tätä vaihetta edeltävä partion siirtyminen ja tuliaseman perustaminen jossain muussa kirjoituksessa.
Tähystämisessä on kaksi vaihetta. Aluksi on pikatähystys, jolla ampuja ja tähystäjä saavat yleiskuvan tulialueesta ja havaitsevat mahdolliset välittömät uhat. Pikatähystyksessä koko tulialuetta tarkkaillaan paljaalla silmällä ja kiikareilla, jotta syvyysnäkö on hyvä ja näkökenttä mahdollisimman laaja. Katseen annetaan harhailla tulialueella ympäriinsä paikasta toiseen, joissa vihollista voi olettaa olevan. Pikatähystyksessä ampuja ja tähystäjä yhtäaikaa skannaavat koko tulialuetta.
Tarkoituksena on huomata tulialueella tapahtuva liike ja kiikareilla tarkastaa mikä liikkeen aiheuttaa. Liikkeen havaitsee paljaalla silmällä yllättävän kaukaa, kunhan ei keskity tuijottamaan vain yhtä pistettä.
Jos pikatähystyksellä ei havaita uhkia, siirrytään tarkennettuun tähystykseen. Siinä tähystäjä määrittää aluksi sektorit, joita ampuja ja tähystäjä alkavat tahoillaan käymään tarkasti läpi. Yleensä ampuja tähystää lähempää sektoria ja tähystäjä ulompaa. Sektorien kannattaa limittyä, jotta niiden väliin ei jää "pimeää" kaistaletta. Vaihtoehtoisesti sovitaan, kumpi tähystää raja-alueen.
Tarkoituksena on selvittää mahdolliset vihollisen tuliasemat, kulku-urat, näköesteet, kapeikot yms. Tähystys aloitetaan sektorin lähialueelta ja edetään "mutkittelemalla" sektorin takarajaa kohti.
Ampuja tähystää aluksi keskitasoisella optiikan suurennoksella, ja jos havaitsee jotain epäilyttävää, hän ruuvaa suurennosta isommalle ja tarkastelee lähemmin epäilyttävää kohdetta. Tähystäjä taas käyttää aluksi kiikareita tähystyksessä ja epäilyttävän kohteen ilmaantuessa vaihtaa tähystyskaukoputkeen kohteen lähempää tarkastelua varten.
Alla esimerkki katseen mutkittelusta tarkennetussa tähystyksessä.
Tarkennetun tähystyksen jälkeen nimetään maastonkohdat, jotta ampujan ja tähystäjän keskinäinen kommunikaatio on tehokkaampaa. Kun ollaan valmiina tuliasemassa, suoritettava jatkuva tähystys on yhdistelmä pikatähystystä ja tarkennettua tähystystä, jotta havaitaan tulialueella tapahtuvat muutokset ja liike.
Hämärän laskeutuessa ihmismieli alkaa tehdä tepposia ja paikallaan olevatkin kohteet voivat näyttää liikkuvan ja muuttavan muotoaan. Siksi onkin tärkeää, että valoisalla kelillä on painanut mieleensä tarkkailtavan maaston erityispiirteet.
Lisäksi hämärässä ei kannata katsoa suoraan epäilyttävää kohdetta päin, sillä pitkään tuijotettaessa se ei enää näy selvästi. Kannattaakin antaa katseen kiertää kohteen ympärillä, jolloin aivot muodostavat siitä tarkemman kuvan ja mahdollisen liikkeen havaitsee varmemmin.
Jos aikomuksena on viipyä tuliasemassa niin kauan, että on tarve kierrättää henkilöstöä tai muuten on aikaa valmistautua tulitoimintaan, kannattaa tulialueesta laatia luonnos, eli tuliasemakortti. Luonnoksen laatii ampuja ja tähystäjä yhteistyössä.
Tuliasemakorttiin merkitään vähintään seuraavat asiat:
- Nimetyt maastonkohdat
- Etäisyydet maastonkohtiin
- Tarvittavat korjaukset maastonkohtiin ampumista varten
Lisäksi voidaan merkitä tarpeen mukaan:
- Vallitseva tuulen suunta, lämpötila ja ilmanpaine (tarkistetaan ja muutetaan ajoittain)
- Pohjoisnuoli
- Tähystyssuunnat maastonkohtiin tulenjohtamista varten
- Valmistellut epäsuorantulen maalipisteet ja sulutteet
- Tuliaseman nimi
- Laatijoiden nimet
- Olosuhteiden muutosten vaikutus tuliasematoimintaan (esim. tähystämistä haittaavien varjojen tai suoran auringonpaisteen ajanhetket ja vaikutusalueet)
Tuliasemakorttiin ei merkitä:
- Tuliaseman tarkkaa sijaintia
- Kulkureittiä tuliasemaan
- Omien joukkojen ryhmitystä tai suunniteltua toimintaa
Tulisemakortti on parempi laatia panoraamakuvana, sillä silloin ei tule niin helposti vääriä tulkintoja kohteista ja niiden etäisyyksistä, kuin jos luonnos olisi karttamaisesti ylhäältä kuvattu.
Alla esimerkki tulialueesta kartalta katsottuna ja alueesta piirretystä tuliasemakortista:
Jos tuliasemakortin piirtää tavalliselle paperille, on aina vaarana että se menee pilalle kosteuden takia. Siksi kannattaakin hankkia esimerkiksi vedenkestävä muistilehtiö, johon voidaan piirtää tavallisella lyijykynällä, mutta jälki pysyy sateesta huolimatta. Alla esimerkki Rite in the Rain-merkkisestä muistilehtiöstä.
Alla myös esimerkki TA-toimintaa varten kehitetystä uudelleenkäytettävästä piirtopohjasta, joka on valmistettu laminoidusta akryylista. Siihen tarttuu pehmeä lyijykynä, ja piirtojäljen saa pyyhittyä siististi pois käytön jälkeen. Pohjaan on lisätty myös muutakin tarpeellista, kuten paikat lämpötilan, ilmanpaineen, lähtönopeuden ja tuulensuunnan merkitsemiseen, mitta-asteikko etäisyyden mittaamiseen 1:50000 kartalta, maastokulmamittari yms. Tuote on THLR:n valmistama.
Tässä vielä video piirropohjan käytöstä kenttäolosuhteissa. Kannattaa katsoa miehen muitakin tuotoksia hänen Youtube-kanavaltaan, osaava kaveri ja hienosti tehtyjä videoita.
Ampujan ja tähystäjän yhteistoiminta tuliasemassa
Optimaalinen paikka tähystäjälle luodin lennon ja iskemän havainnointia varten on suoraan ampujan takana, mutta harvemmin se on mahdollista. Poikkeuksena rakennuksen sisältä ikkunan läpi ammuttaessa se voisi onnistua, kun rakennuksen seinä muodostaa näkösuojan. Tällöin esimerkiksi tähystäjä voi istua ampujan takana tuolilla, kun ase on tuettuna pöytään.
Yleisempi tilanne on, että ampuja ja tähystäjä makaavat vierekkäin tuliasemassa. Oikeakätisillä aseen aktioilla ampuja on tuliaseman takaa katsottuna vasemmalla ja tähystäjä oikealla. Alla esimerkkikuva mahallaan makaavasta TA-parista ylhäältä katsottuna:
Ampujan asento on tähystäjän asentoa tärkeämpi hyvän laukauksen aikaan saamiseksi, mutta tähystäjänkin on otettava muutama asia huomioon omaa paikkaa hakiessaan:
- Tähystäjän on oltava mahdollisimman lähellä ampujaa, muttei kuitenkaan kontaktissa, ettei rekyylin voima välity häiritsevästi tähystäjään.
- Kannattaa sijoittua hieman taaemmas kuin ampuja, jotta aseen suupamaus ei häiritse tähystystä. Lisäksi kun ampujan ja tähystäjän kyynärpäät eivät ole samalla tasalla, tähystäjä pääsee lähemmäs ampujaa kuin suoraan vierellä.
- Tähystysoptiikka on tuettava hyvin, mieluiten niin ettei siihen tarvitse koskea sen paikallaan pitämiseksi. Tällöin lihasvärinä ei pääse heiluttamaan kuvaa. Helpoiten tämä onnistuu matalan tripodin avulla.
Maalin osoitus
Ampujan tai tähystäjän havaitessa maalin tulialueella, on se pystyttävä luotettavasti ja nopeasti osoittamaan toiselle. Tässä on hyvänä apuna tuliasemakortti, josta voidaan helposti osoittaa ennalta nimettyjen maastonkohtien avulla maalin sijainti. Lisäksi on ilmoitettava maalin laatu. Esimerkiksi "Vartiomies 10 milliradiaania vasemmalle T-risteyksestä." Jos maalin laatu ei ole selvillä, kohdetta kutsutaan vain "maaliksi".
Jos optiikan mitta-asteikko ei riitä maalin sijainnin osoittamiseen maastonkohdasta, voidaan maali osoittaa esimerkiksi: "Maali kaksi nyrkin leveyttä kiviröykkiöstä oikealle."
Tällöin käsi ojennetaan suoraksi eteenpäin nyrkissä ja katsotaan sitä toinen silmä suljettuna, jolloin nyrkki toimii kätevänä kulmamittana.
Jos ei ole ollut aikaa laatia tuliasemakorttia, on maalin osoitus silti pyrittävä sitomaan maastonkohtiin. Maastonkohdiksi on valittava mahdollisimman selvästi erottuvia kohteita, jotta sekaantumisen vaaraa ei ole. Lisäksi etäisyys maastonkohdasta on pyrittävä antamaan mahdollisimman tarkasti kulmamittana edellä esitetyillä tavoilla.
Tässä huono esimerkki: "Maali kuusesta hiukan yli kymmenen metriä oikealla."
Maailma on täynnä kuusia ja kymmenen metriä on mittana vaikea hahmottaa, jos kohde on kaukana.
Valmistautuminen laukaukseen
Kun ampujalla ja tähystäjällä on kummallakin maalin sijainti selvä, tähystäjä tekee partion johtajana päätöksen, että tuhotaanko maali. Joissain tilanteissa hän voi vielä ottaa viestivälineellä yhteyden ylempään portaaseen ja varmistaa asian.
Tuhoamispäätökseen vaikuttaa mm. maalin laatu, sen aiheuttama uhka TA-partiolle, mahdollisuus osumaan ensimmäisellä laukauksella, vihollisen vastatoimenpiteet ja maalin tuhoamisella saavutettava hyöty. Monesti voi olla parempi jättää helppo mutta arvoton maali ampumatta ja olla paljastamatta itseään. Ahneus on vienyt monen tarkka-ampujan hengen.
Jos maali päätetään tuhota, ampuja ja tähystäjä aloittavat seuraavat toimenpiteet:
-Etäisyys maaliin selvitetään. Normaalisti matkan arviointi on tähystäjän tehtävä, mutta jos kalusto on puutteellista, arvionti tehdään yhteistyössä ampujan kanssa.
Esimerkiksi jos laseretäisyysmittaria ei ole käytössä eikä tähystyskaukoputkessa ole mittausristikkoa, ampuja ilmoittaa arvioimansa maalin fyysiset mitat ja ristikosta saadun kulmamitan tähystäjälle, joka laskee etäisyyden taskulaskimella.
-Asetetaan koro ja kiertopoikkeama rummuille. Tähystäjä tarkistaa edellä selvitetyn ampumamatkan perusteella tarvittavat koro- ja kiertopoikkeamakorjaukset ja ilmoittaa ne ampujalle. Ampuja asettaa korjaukset koro- ja sivurummuille. Tätä ennen hän on säätänyt suurennoksen sopivaksi. Jos ampuja on kokematon, tähystäjä tarkistaa tehdyt säädöt koro- ja sivurumpuihin.
Korjaukset saadaan valmistelluista taulukoista, ballistiikkalaskimesta tai tuliasemakortin merkinnöistä. Lisäksi on huomioitava koroon vaikuttavat olosuhteet, kuten ilmanpaine ja lämpötila. Äärimmäisillä matkoilla otetaan huomioon myös korioliskorjaus.
-Arvioidaan tuulen kokonaisvaikutus. Käyttäen tuulennopeusmittareita, havainnoimalla tuulen aiheuttamia ilmiöitä maastossa sekä kokemuksen tuomalla perstuntumalla, tähystäjä arvioi ampumamatkalla vaikuttavan tuulen voimakkuuden. Voimakkuuden lisäksi on otettava huomioon tuulen suunta. Tuulen arviointi on jatkuvaa, eikä lopu ennenkuin tulitoiminta päättyy.
-Säädetään parallaksikorjaus. Sillä aikaa kun tähystäjä arvioi tuulta, ampuja hioo asentoansa hyväksi ja on säätänyt parallaksikorjauksen niin, että maali näkyy selvänä eikä ristikko liiku maalin päällä päätä hieman liikuttaessa.
-Otetaan tarvittava sivukorjaus. Kun tähystäjä on arvioinut tuulen voimakkuuden ja suunnan, hän ilmoittaa ampujalle käytettävän sivukorjauksen. Sivukorjaus saadaan valmistelluista taulukoista tai ballistiikkalaskimesta. Lisäksi jos maali liikkuu, tähystäjä ilmoittaa käytettävän ennakon. Ennakko on sisällytettävä annettuun sivukorjaukseen, jotta ampujan ei tarvitse muistaa kuin yksi luku.
Sivukorjaus huomioidaan ristikolla. Tähystäjä voi kuitenkin harkintansa mukaan ilmoittaa, että sivukorjaus säädetään rummulle jos ampumamatka on pitkä ja tuuli tasainen.
-Valmiusilmoitukset. Kun tarvittavat korjaukset ja säädöt on tehty, maali on ammuttavissa ja tähystettävissä, annetaan ilmoitukset valmiudesta.
Ensiksi valmiutensa ilmoittaa ampuja, kertomalla ensin mihin kohtaan maalia tähtää ja ilmoittamalla "Valmis". Jos tähystäjällä on kaikki kunnossa, ilmoittaa hänkin "Valmis". Tähystäjän valmiusilmoitus on periaatteessa myös lopullinen päätös maalin tuhoamisesta.
Tähystäjän valmiusilmoituksen jälkeen ampujalla on noin 5 sekunnin aika-ikkuna ampua laukaus. Jos laukausta viivyttää liikaa, tähystäjän huomion terä voi herpaantua. Jos jokin häiriö tulee tai esimerkiksi tuuli muuttuu, kumpikin voi vielä keskeyttää tilanteen komentamalla "Odota".
Odota-komennon ja tarvittavien toimenpiteiden jälkeen valmistautuminen laukaukseen alkaa alusta.
-Laukauksen jälkeen. Ampujan laukaistua aseen, tähystäjä pyrkii optiikallaan seuraamaan luodin turbulenssivanaa tai sopivissa olosuhteissa tiivitysvanaa. Niistä saa arvokasta tietoa, jos maaperä on liian pehmeää iskemien havainnoimiseksi. Iskemää havainnoi sekä tähystäjä että ampuja.
Jos laukaus osuu, ampuja lataa aseen ja tähystäjä ilmoittaa laukauksen vaikutuksen. Esimerkiksi "Osuma keskimassaan, maali liikkumaton."
Jos laukaus menee ohi, mutta ampuja näkee itse missä iskemä on, ampuja lataa aseen ja ilmoittaa tähystäjälle "Näin". Ampuja ottaa ristikolla tarvittavat korjaukset ja lähettää paikkolaukauksen matkaan mahdollisimman nopeasti. Tähystäjä aloittaa maalin tähystämisen välittömästi ampujan Näin-ilmoituksen jälkeen.
Jos laukaus menee ohi, mutta ampuja ei itse nähnyt iskemää, hän ilmoittaa tähystäjälle "En nähnyt" ja lataa aseen. Tähystäjä ilmoittaa iskemän sijainnin suhteessa tähtäyspisteeseen, esimerkiksi: "Vasemmalla 1 ja alhaalla 0,5." Tämän jälkeen ampuja ottaa tarvittavat korjaukset ristikolla, tässä tapauksessa oikealle 1 mrad ja ylöspäin 0,5 mrad, ja ampuu paikkolaukauksen. Tähystäjän on oltava valmis tähystämään paikkolaukausta heti oman havaintoilmoituksensa jälkeen.
Jos tähystäjäkään ei näe iskemää eikä edes luodin turbulenssivanaa, ilmoittaa hänkin "En nähnyt". Tämän jälkeen ammutaan vielä yksi laukaus alkuperäisillä arvoilla, mutta jos sekin on tähystämätön, on alettava välittömästi jatkotoimenpiteisiin.
Edellä esitetty on vain yksi esimerkki ampuja-tähystäjä parin välisestä kommunikaatiosta. Aikaa myöten pari löytää oman tapansa vaihtaa tietoa, joka voi ulkopuolisen korvaan kuulostaa melko sekavaltakin. Pääasia on, että toiminta on tehokasta ja kumpikin ymmärtää mitä toinen tarkoittaa.
Laukauksen jälkeen
Perusperiaatteena on, että tuliasemassa ei viivytä kauempaa kuin maksimissaan kahden laukauksen verran. Tästä säännöstä kuitenkin voidaan joustaa, jos TA-partio on esimerkiksi osana väijyttävää osastoa tai TA-partio suojaa pääjoukon irtautumista, jolloin vihollisen asevaikutus partiota kohtaan ei ole tehokasta tai vihollinen on hämmennyksen vallassa.
Tähystäjä tekee päätöksen, mitä ammuttujen laukausten jälkeen tehdään. Tulitoimintaa voidaan jatkaa jos tilanne sen sallii, partio voi vaihtaa tuliasemaa tai partio voi irtautua viholliskosketuksesta. Tulitoiminnan loputtua on pyrittävä keräämään hylsyt ja kaikki muu mahdollinen jäte mukaan, jotta vähennetään vastapuolen saamaa tietoa TA-partiosta.
Tuliasemasta poistuessa tähystäjä lähtee ensin ja ottaa yhteyden suojamieheen, jolle hän käskee jatkotoimenpiteet. Kätköön piilotetut varusteet otetaan mukaan ja tilanteen salliessa otetaan talteen suojaksi asetetut viuhkapanokset ja hälyttimet.
