Myös tulenjohtoporras on uusien välineiden ansiosta kasvattanut suorityskykyään. Toiminta on aiempaa nopeampaa ja tulenjohtoryhmä on mahdollista jakaa partioihin, jolloin tulenjohtokykyä saadaan levitettyä laajemmas joukon toiminta-alueelle.
Koska toiminnan hajautus on päivän sana, voisi tarkka-ampujapartioita myös hyödyntää epäsuorantulen käytössä. Esimerkiksi jenkkien merijalkaväen tiedustelutarkka-ampujille koulutetaan niin epäsuorantulen kuin ilma-aseenkin tulenjohto, niin miksei systeemi voisi toimia meilläkin?
Tietenkin merijalkaväen ammattitarkka-ampujat käyvät läpi pitkän koulutuksen ja määrärahat ovat aivan eri luokkaa, mutta voi toiminnasta silti ottaa oppia.
Lisäksi tarkka-ammunnassa ja tulenjohdossa käytetään aika pitkälle samoja käsitteitä ja välineitä, joten tarkka-ampujien olisi melko helppo omaksua tulenjohdon toimintamallit.
Koska hyvin varustetulla TA-partiolla on jo omasta takaa laadukasta tähystys- ja etäisyydenmittauskalustoa, perustason tulenjohtotoimintaa varten tarvittaisiin lisäksi vain käsisuuntakehä, TJ-taso, millimetripaperia, yleistasomittari, pari neulaa, alueen kartta ja viestiväline. Lisäksi GPS-paikannin on hyödyksi jos vihollisuhka on korkea, jolloin oman paikan määrittäminen muulla menetelmällä voi olla hankalaa / vaarallista.
Näiden avulla TA-partio pystyy määrittämään oman ja vihollisen sijainnin sekä tähystystiedot, jotta saadaan perusteet tulikomennon lähettämiseen.
Maalin paikannuksen ja tulikomennon muodostamisen jälkeen otetaan lähiradiolla tai muulla viestivälineellä yhteys tulenjohtajaan, joka tekee joukkueenjohtajan kanssa ratkaisun ammutaanko maalia, ja selvittää voiko maalia edes ampua. Tähän vaikuttaa mm. varmuusetäisyydet ja tulenkäyttöoikeuksien rajat.
Jos tarkka-ampujapartiolla ei ole kokemusta tulenjohdosta, voi tulenjohtaja valmistella maalipisteitä TA-partion valvomalle alueelle. Maalipisteet merkataan ylös tarkka-ampujien tuliasemakortiin. Jos TA-partio havaitsee vihollista, partio lähettää tulenjohtajalle tulipyynnön lähiradion tai muun viestivälineen avulla, jotta tulta saadaan tilattua haluttuun maalipisteeseen. Tulenjohtaja taas välittää pyynnön tulikomentona joukkoa tukevalle epäsuorantulen yksikölle.
Jos varusmiespalveluksen tai kertausharjoitusten aikana ei ole ollut tekemisissä epäsuorantulen joukkojen kanssa, niin tässä video, josta näkee hyvin miltä homma näyttää tulitoiminnan aikana tuliasemassa ja kranaattien iskeytyessä maahan tulenjohtopaikalla.
Tulikomennon rakenne
Tulikomento muodostuu osista, jotka kertovat maalin sijainnin, tähystyssuunnan - ja etäisyyden, maalin laadun ja halutun tulimuodon. Lisäksi tulikomentoon voidaan lisätä tarkenteita, jos tulta halutaan tilata tietyllä kellonlyömällä, häirintätulena tasaisin väliajoin ammuttuna, ilmaräjähteisinä, savutuksella, ampua tulensiirtoja, suorittaa tarkistusammuntoja yms.
Käsitellään tässä kuitenkin yksinkertaisuuden vuoksi perustemput, eli ns. kerta kenttään --> korjaus ja vaikutus. Sillä tarkka-ampujapartio pääsee jo pitkälle.
Tietyin edellytyksin voidaan ampua myös suoraan vaikutuksena, joka on tehokkaampaa vihollisen tuhoamisen kannalta, kun saadaan heti paljon kranaattia tontiin, mutta siihen on saatava valtuutus tulenjohtajalta.
Esimerkki tulikomennosta:
TUKOM 34VEP 7561 7250 130 16-50 850 AM
TUKOM = Tulikomentoja, tulee jokaisen tulikomentoviestin kärkeen
34VEP 7561 7250 130 = Maalin koordinaatit ja sen korkeuskoordinaatti
16-50 850 = Tähystyssuunta maaliin piiruina ja etäisyys metreinä. Tieto tarvitaan mahdollista tulen korjausta varten, jotta tuliyksikkö osaa suhteuttaa annettavat korjaukset tulenjohtajan näkökulmasta ampumasuuntaan.
AM = Ampukaa, tuliyksikkö ampuu ns. kerran. Eli yhteislaukauksena jokainen tukevan tuliyksikön tykki tai heitin ampuu yhden kranaatin.
Jos äskeisen tulikomennon joutuu viestittämään puheella, se kuuluu seuraavasti:
Tulikomentoja, kolme-neljä-victor-echo-papa, seitsemän-viisi-kuusi-yksi, seitsemän-kaksi-viisi-nolla, yksi-kolme-nolla, kuusitoista viisi nolla, kahdeksansataaviisikymmentä, ampukaa.
Kun on ammuttu kerta kenttään, korjataan mahdolliset virheet ja siirrytään vaikutusammuntaan.
Esimerkki korjauksesta ja vaikutukseen siirtymisestä:
TUKOM V 150 L 100 4 KE AM
TUKOM = Tulikomentoja
V 150 = Vasempaan 150, eli kranaatiti ovat iskeytyneet tähystyssuuntaan nähden 150 piirua liikaa oikealle. Tällöin tulta korjataan 150 piirua vasempaan. Korjaussuunnat ovat V = vasempaan ja O = oikealle. Esim 0 200 tarkoittaa oikealle 200 (piirua).
L 100 = Lyhennä 100, eli kranaatiti ovat iskeytyneet tähystyssuuntaan nähden 100 metriä liian kauas. Tulta korjataan 100 metriä lähemmäs maalia. Jos kranaatit olisivat jääneet tähystyssuuntaan nähden lyhyeksi, komento olisi J 100, eli jatka 100 (metriä).
4 KE = 4 kertaa, eli korjausten jälkeen siirrytään ampumaan vaikutusta, jolloin jokainen tykki / heitin ampuu neljä kertaa peräkkäin.
AM = Ampukaa
Äskeinen tulikomento puheella viestitettynä kuuluu seuraavasti:
Tulikomentoja, vasempaan yksi-viisi-nolla, lyhennä sata, neljä kertaa ampukaa.
Jos tuli on osunut kohdalleen jo ensimmäisellä kerralla eikä korjauksia ole tarve tehdä, voidaan siirtyä suoraan vaikutukseen esimerkiksi tulikomennolla TUKOM 5 KE AM.
Tässä vielä muistin virkistämiseksi radioaakkoset, eli tuttavallisemmin "NATO-aakkoset", joita nykyään Puolustusvoimat käyttää viestiliikenteessä.
Maalin laatu voidaan ja kannattaa ilmoittaa tulikomennon lopussa tähystyssuunnan ja etäisyyden jälkeen. Tällä tavoin ylemmät portaat saavat arvokasta tiedustelutietoa vihollisesta.
Esimerkiksi jos halutaan ampua kerta vihollisen tuliasemaan ryhmittynyttä raketinheitinpatteria, tulikomento voi olla seuraavanlainen:
TUKOM 34VNH 4274 2004 20 19-60 1300 76KE AM
Alla olevasta taulukosta nähdään, että maalin koodaus 76KE tarkoittaa seuraavaa:
76 = raketinheitin
K = komppania / patteri
E = maali on paikallaan
Tulilajit- ja muodot
1-12 Kertaa: Ensimmäinen laukaus yhteislaukauksenä, loput pikatulena. Tulikomennon tulitehtävätarkenne: 4 KE
Kerta väliajaoin: Patterin tykit ampuvat yhteislaukauksen, patterit 30 s välein toisistaan. Tulikomennon tulitehtävätarkenne: KEVÄAI
Vuoro: Patteriston tykit ampuvat kukin yhden laukauksen numerojärjestyksessä, määrätyin väliajoin. Sopii hyvin häirintätuleksi. Tulikomennon tulitehtävätarkenne: VU 20 S
Isku: Ammutaan 0,1 tuliannosta 100 m x 100 m alueelle siten, että ensimmäiset ja viimeiset laukaukset lähtevät yhteislaukauksena, muut pikatulena yhteislaukausten välissä. Kesto tasan 60 sekuntia. Esim. 18 tykkisellä kevyellä patteristolla minuutissa tonttiin putoaa 108 kranaattia. Yleensä hyökkäyksessä käytetty tulimuoto. Tulikomennon tulitehtävätarkenne: IS
Peite: Muuten sama kuin isku, mutta ammutaan 100m x 300 m alueelle. Käytetään esim. vastavalmistelussa. Muistettava tulikomennossa ilmoittaa peitteen levityssuunta sadan piirun tarkkuudella. Tulikomennon tulitehtävätarkenne: PE07
Este: Tulimuoto jota käytetään, kun paska osuu pahasti tuulettimeen. Ammutaan 0,2 tuliannosta pikatulena 100 m x 300 m alueelle. Eli kevyellä patteristolla ammutaan 216 kranaattia, niin nopeasti kuin tykkien ammusmiehet ja lataajat ehtivät tunkea murkulaa putkeen. Tässäkin ilmoitettava esteen levityssuunta. Tulikomennon tulitehtävätarkenne: ES31
Jotta maalia voidaan ampua turvallisesti, on tiedettävä käytettävä varmuusetäisyys. Varmuusetäisyyteen vaikuttaa tukevan tuliyksikön aseen kaliiperi ja se, onko tarkistusammunnat voimassa. Myös maalin paikannuksen tarkkuus vaikuttaa. Tarkkuuden heittäessä yli 30 m on varmuusetäisyyttä kasvatettava.
Aluksi on tiedettävä käytettävän kaliiperin sirpaleetäisyys, josta taulukko alla:
Poikkeuksena tähän jos omat joukot ovat suojautuneen poteroihin, sirpale-etäisyytenä voidaan käyttää 50 metriä iskusytyttimillä ammuttaessa ja 100 m ilmaräjähteisinä ammuttaessa kaikilla kaliipereilla.
Jos tarkistusammunnat eivät ole voimassa, käytetään varmuusetäisyyden laskuun seuraavaa taulukkoa:
Jos tarkistusammunnat ovat voimassa, käytetään seuraavaa taulukkoa:
Eli jos tukevan tuliyksikön käytössä on esimerkiksi 122 H 63 haupitseja, sirpale-etäisyydeksi saadaan 100 m, jos TA-partio ei ole kaivanut itselleen poteroita.
Tukeva tuliyksikkö on tuliasemissa noin 10 kilometrin päässä ja TA-partio on saanut määriteltyä maalin koordinaatit tarkasti, jolloin varmuusetäisyydeksi saadaan 250 m + 100 m = 350 m.
Koordinaattien hakeminen kartalta
Koordinaattien selvittäminen kartalta on yksi sotilaan perustaidoista, mutta käydään asia silti muistin virkistämiseksi läpi. Vanhemmat lukijat eivät välttämättä ole päässeet treenaamaan Puolustusvoimien nykyisin käyttämää MGRS-järjestelmää ja muillekin asia on hyvä palautella mieleen.
Jotta epäsuoraa tulta voisi tilata vihollisen niskaan, on se pystyttävä paikallistamaan kartalta. Jollei kranaatinheittimien kanssa käytettyä lyhytkantamenelmää lasketa, jossa tulenjohtaja ilmoittaa tuliyksikölle suoraan maalin suunnan ja etäisyyden, tuliyksikkö laskee ampuma-arvonsa aina maalin koordinaattien perusteella.
Vaikka lyhytkantamenetelmä mahdollistaa nopean tulenavauksen, on koordinaattimenetelmä tarkempi.
Lisäksi on mahdollista ampua suorasuuntaustulta, mutta siinä ei varsinaisesti tulenjohtajaa tarvita, vaan tykki- tai heitinryhmä hoitaa homman itsenäisesti.
Lisäksi oma paikka on pystyttävä selvittämään koordinaatteina, jo ihan pelkästään sen takia, että sitä tarvitaan maalin paikan laskennassa sädemittauksen avulla. Mutta siitä lisää myöhemmin tässä kirjoituksessa.
Puolustusvoimien nykyisin käyttämä paikanilmoitusjärjestelmä on MGRS (Military Grid Reference System). Se perustuu UTM-projektioon, joka on eräs maapallon pinnasta projisiolla laadittu kaksiulotteinen malli.
MGRS-järjestelmä käyttää vyöhykeruudustoa, joka muodostuu numeroilla merkityistä UTM-projektion kaistoista (1-60) ja kirjaimilla merkityistä leveysastevyöhykkeistä (C-X, poislukien I ja O). Suomi sijaitsee kaistojen 34-36 ja vyöhykkeiden V-W sisällä.
Alla havainnollistava kuva.
Aloitetaan saman tien esimerkki koordinaattien määrittämisestä. Valitaan kohteeksi Hämeenlinnassa sijaitsevan Suomen Tykistömuseon päärakennuksen edessä oleva tykki. Oletetaan että lukijoilla on maantieto sen verran hallussa, että tiedätte suurin piirtein missä Hämeenlinna sijaitsee.
Yllä olevasta kuvasta saadaan selville, että haluttu vyöhykeruutu on 35V.
Vyöhykeruudut jakaantuvat 100 km x 100 km tasoruutuihin, joilla on kullakin kaksikirjaiminen tunnus. Alla olevasta kuvasta nähdään, että Hämeenlinna sijaitsee tasoruudun LH sisällä.
Tällöin ollaan saatu jo tarvittavista koordinaateista selville 35V LH.
Tasoruutu sisältää 10 km x 10 km ruutuja, joiden sisällä koordinaatit juoksevat tasoruudun vasemmasta alakulmasta lähtien. Selvitetään mitkä ovat koordinaatit sen ruudun vasempaan alakulmaan, jonka sisällä Tykistömuseo sijaitsee.
Alla olevassa esimerkkikuvasta nähdään, että tasoruudun vasemmasta alakulmasta lukien itäinen koordinaatti on 6 ja pohjoinen koordinaatti on 6. Kun yhdistetään tämä tieto edellä selvitettyihin asioihin, Tykistömuseon koordinaatit ovat 10 kilometrin tarkkuudella 35V LH 6 6.
10 km x 10 km ruudukko jakaantuu taas 1 km x 1 km ruutuihin. Koska edellä selvitettiin Tykistömuseon sijaitsevan 10 kilometrin tarkkuudella koordinaateissa 35V LH 6 6, tiedetään minkä 10 km x 10 km ruudun alakulmasta lähdetään tarkempia koordinaatteja lukemaan.
Alla olevasta kuvasta nähdään, että itäiseksi koordinaatiksi tarkentuu 62 ja pohjoiseksi 66. Näin ollen 1 kilometrin tarkkuudella koordinaateiksi saadaan 35V LH 62 66.
Edellä saatiin koordinaatit selville 1 kilometrin tarkkuudella, niin selvitetään ne nyt 100 metrin tarkkuudella. Lähdetään taas edeltävässä vaiheessa selvitetyn ruudun vasemmasta alakulmasta lukemaan koordinaatteja, jolloin itäiseksi saadaan 624 ja pohjoiseksi 660. Näin ollen 100 metrin tarkkuudella Tykistömuseon koordinaateiksi saadaan 35V LH 624 660.
Koordinaattien ilmoittamisessa riittää yleensä 10 metrin tarkkuus. Ainoastaan täsmäaseita käytettäessä tarvitaan metriluokan tarkkuuta.
Jotta 100 m x 100 m ruudussa saa selville koordinaatit kymmenen metrin tarkkuudella, tarvitaan paikannuslevy tai tavallinen viivoitin. Paikannuslevy on sovitettu käytettävän kartan mittakaavaan, jolloin sen käyttö on nopeaa. Tavallinenkin viivoitinkin käy hommaan mainiosti, mutta siinä on huomioitava mittakaava koordinaatteeja määritettäessä.
Alla olevaan kuvaan on piirretty mittajana, joka on porrastettu 10 metrin välein. Kun lähdetään lukemaan koordinaatteja kohteena olevaan tykkiin ja pyöristetään tulos lähimpään tasalukuun, saadaan itäiseksi koordinaatiksi 6248 ja pohjoiseksi 6605.
Eli Suomen Tykistömuseon päärakennuksen edessä olevan tykin koordinaatit 10 metrin tarkkuudella MGRS-järjestelmässä ovat 35V LH 6248 6605.
Nyt kun koordinaattien haun periaate MGRS-järjestelmästä on käyty läpi, sovelletaan sitä tavalliseen painettuun karttaan käyttäen hyödyksi koordinaattimittaria.
Koordinaattimittari asetetaan mitattavan kohteen päälle siten, että pystyviiva leikkaa kohdetta ja mittarin alareunan viiva mukailee koordinaattiruuduston vaakaviivaa.
E-koordinaatin kaksi ensimmäistä numeroa luetaan kartan yläreunasta oikean koordinaattiviivan kohdalta, tässä tapauksessa 73. Tarvittavat numerot ovat paksunnettuna.
Vastaavasti N-koordinaatista luetaan kaksi merkistevää numeroa kartan vasemmasta raunasta, eli tässä 59.
Loput kaksi numeroa luetaan koordinaattimittarilla. Tässä tapauksessa E-koordinaatin kaksi viimestä numeroa on 82 ja N-koordinaatin 67.
Alla olevassa kuvassa punaisen ympyrän keskipiste on siis koordinaateissa 34V EP 7382 5967 110, kun korkeuskoordinaattikin otetaan huomioon.
[Mittaustoiminnan Käsikirja 2015, Puolustusvoimat, s. 39]
Korkeuskoordinaatti saadaan selville kartan korkeuskäyristä tai vesistöjen pintojen korkeuksista. Korkeuskäyrien yhtenäiset viivat ovat 5 metrin tasoja, katkoviivat 2,5 m tasoja. Kun korkeuskoordinaattia ilmoitetaan, se pyöristetään lähimpään 5 metriin.
Alla olevassa kuvassa on selvennetty korkeuskoordinaatin selvittämistä.
Tuliyksikkö tarvitsee maalin korkeustiedon, jotta se osaa ottaa sen huomioon koroarvoa laskettaessa. Jos maalin korkeutta ei ilmoiteta tai se ilmoitetaan väärin, jäävät iskemät lyhyiksi tai menevät pitkäksi. Alla selventävä kuva.
Suunnan mittaaminen
Suunnan mittaamista tarvitaan esimerkiksi sädemittauksessa, jolla saadaan selville maalin koordinaatit, kun tiedetään tulenjohtopaikan koordinaatit sekä etäisyys ja suunta maaliin.
Huomioitavaa on, että tulenjohdossa ei käytetä milliradiaaneja, vaan piiruja. Kun koko ympyrä on milliradiaaneina jaettu noin 6283 osaan, piiruina se on jaettu tasan 6000 osaan.
Jos katsotaan suoraan pohjoiseen, tähystyssuunta on 00-00. Suoraan itään on 15-00, etelään 30-00 ja länteen 45-00. Väli-ilmansuunnat taas ovat koilinen 07-50, kaakko 22-50, lounas 37-50 ja luode 52-50.
Tarkka-ampujapartiolle soveltuva suunnanmittausväline on käsisuuntakehä, jota myös tulenjohtajat käyttävät. Se on kestävä, mahtuu taskuun ja oikein käytettynä sillä päästään noin 5 piirun tarkkuuteen suunnan määrityksessä. Alla kuva käsisuuntakehästä.
Käsisuuntakehä on periaatteessa kompassi, jonka pohjoissuunnan mukana liikkuvan nuolen tilalla on pyöreä metallikiekko, jonka yläosaan ja reunoihin on merkitty suunnat piiruina.
Kun tavallista kompassia luetaan ylhäältä päin katsoen, käsisuuntakehällä suunta mitataan katsomalla sen "läpi". Käsisuuntakehän takaosassa on pieni kurkistusikkuna, jonka läpi näkee kiekon reunan suuntamerkinnät. Alla olevasta kuvasta nähdään, millä periaatteella käsisuuntakehää käytetään.
Toisin kuin kuvan kadetti, käsisuuntakehän läpi kannattaa katsoa kumpikin silmä auki, jotta nähdään yhtäaikaa sekä maasto että tähystyssuunnan piiruluku. Muuten joutuu vuorottelemaan silmien käyttöä, jolloin suunnan määritys hidastuu.
Koska käsisuuntakehän toiminta perustuu kompassin tavoin maan magneettikenttään, sen ilmoittamat suunnat poikkeavat karttakoordinaatistoon sidotuista suunnista. Lisäksi käsisuuntakehissä on sisäistä virhettä ja käyttäjästäkin aiheuttuu pientä virhettä mittaustuloksiin, täytyy nämäkin tekijät huomioida suunnan määrityksessä.
Tavoitteena on kaikkien korjausten jälkeen saada selville karttapohjoiseen (Kp), eli kaistan keskimeridiaaniin sidottu suunta, joka on nimeltään pohjoisluku (Pl).
Maan magneettisen pohjoisnavan ja napapohjoisen erosta johtuvaa suuntavirhettä kutsutaan erannoksi. Jos Suomessa otettaisiin erantoa huomioimatta suunta kompassin mukaan kohti neulapohjoista (Nep) ja lähdettäsiin liikkeelle, niin napapohjoisesta (Nap) mentäisiin "vasemmalta" ohi. Alla asiaa selventävä kuva.
Suunta napapohjoiseen on nimeltään napaluku (Nal) ja suunta neulapohjoiseen on neulaluku (Nel). Ne poikkeavat toisistaan, jonka takia se on huomioitava suunnan määrityksessä. Virheen huomioimista kutsutaan neulaluvun korjaukseksi (Nek).
Neulaluvun korjaus on määritelty kartan painovuoden mukaan, johon on lisättävä ilmoitettu vuotuinen muutos. Vuotuinen muutos johtuu maan magneettisten napojen liikkeestä.
Alla olevassa kuvassa neulaluvun korjaus on vuonna 2010 määritelty kartan alueella olevan 107 piirua. Vuotuinen muutos on 2,2 piirua. Koska eletään vuotta 2016, Nek on 107 + 6 * 2,2 = 120,2 piirua.
Koska karttapohjoinen ja napapohjoinen eivät täysin vastaa toisiaan, johtuen karttaprojision aiheuttamista virheistä, on huomioitava myös napaluvun korjaus (Nak).
Yllä olevaan kuvaan on merkitty kaksi eri napaluvun korjausta, Nak 35 ja Nak 34, johtuen karttaan painetusta kahden eri kaistan koordinaatistosta. Näistä on valittava se, kumpaa kaistaa käyttää. Koska MGRS-ruudusto on painettu kyseiseen kartaan kaistan 34 mukaan, valitaan sitä vastaava napaluvun korjaus, eli -23 piirua.
Kun on saatu selville neulaluvun korjaus ja napaluvun korjaus, lasketaan kokonaiskorjaus (Kok).
Kaava on yksinkertainen:
Nek + Nak = Kok
Tässä tapauksessa kokonaiskorjaus on 120 - 23 = 97 piirua.
Koska jokainen käsisuuntakehä ja sen käyttäjä muodostavat uniikin yhdistelmän, josta aiheutuu virhettä suunnanmittaukseen, on käsisuuntakehälle määritettävä ominaiskorjaus (Ok).
Tavallisesti ominaiskorjaus määritetään tarkkojen kiintopisteiden avulla, mutta jos niitä ei ole käytettävissä, voidaan hyödyntää toisistaan riittävän kaukana (väh xxx m) olevia tarkkoja karttapisteitä, joiden välillä on näköyhteys maastossa.
Esimerkiksi jos pellon yli on näköyhteys kahden rakennuksen välillä, mitataan ensin kartalta niiden välinen suunta tasomittarin avulla. Se on tässä tapauksessa 41-50, alla esimerkkikuva.
Sitten selvitetään kartan yläreunan tietojen perusteella alueella vallitseva kokonaiskorjaus, eli neulaluvun korjauksen ja napaluvun korjauksen summa. Olkoon se tässä esimerkissä 95 piirua.
Seuraavaksi mitataan rakennusten välinen suunta käsisuuntakehän avulla ja lisätään saatuun lukuun kokonaiskorjaus. Käsisuuntakehä näyttää tässä tapauksessa suunnaksi 40-20. Siihen lisätään kokonaiskorjaus (95 piirua), jolloin suunnaksi saadaan 41-15.
Kun tiedetään että kartan perusteella määritetty rakennusten välinen todellinen suunta on 41-50, käsisuuntakehän ominaiskorjaukseksi saadaan 41-50 - 41-15 = +35 piirua. Määritetty ominaiskorjaus kannattaa merkitä muistiin esim. käsisuuntakehän kylkeen maalarinteipin palaseen.
Nyt kun osataan määrittää kartan tiedoista alueella vallitseva kokonaiskorjaus ja oman käsisuuntakehän ominaiskorjaus on tiedossa, osataan myös määritää suunnan mittaamisessa tarvittava yhteiskorjaus (Yk).
Kaava yhteiskorjaukselle on seuraava:
Kok + Ok = Yk
Yhteiskorjaus selvitetään aika kun siirrytään uudelle toiminta-alueelle ja kirjataan muistiin. Eli jos alueella vallitseva kokonaiskorjaus on edellisen esimerkin mukainen 95 piirua, siihen lisätään käsisuuntakehälle määritelty ominaiskorjaus +35 piirua, jolloin alueella tarvittava Yk on 95 + 35 = +130 piirua.
Kun suuntia mitataan käsisuuntakehän avulla, saatu lukema on ns. neulaluku (Nel). Jotta saadaan tarvittava karttasuunta, eli ns. pohjoisluku (Pl), on neulalukuun lisättävä alueen yhteiskorjaus (Yk). Kaava on seuraava:
Nel + Yk = Pl
Eli jos kässärin neula näyttää tähystyssuunnaksi maaliin 02-75, on siihen lisättävä alueelle määritelty yhteiskorjaus (+130 piirua). Todellinen tähystyssuunta maaliin on siis 02-75 + 01-30 = 04-05.
Tulenjohtopaikan sijainnin määrity
Jotta maalin koordinaatit voidaan laskea suunnan ja etäisyyden perusteella, on tunnettava tulenjohtopaikan koordinaatit. Jos oma sijainti on tarkassa karttapisteessä, koordinaatit voidaan määrittää suoraan kartalta. Jos taas ollaan kartalta hankalasti määritettävässä paikassa, täytyy turvautua mittavälineisiin. Oman paikan määrittämiseen on useita tapoja, mutta käsitellään niistä käänteinen sädemittaus ja käsisuuntakehämittaus, sillä ne ovat melko helposti opittavia. Aloitetaan KS-mittauksesta.
Käsisuuntakehämittaus
Tarkka-ampujapartio, jolle on annettu tehtäväksi myös tulenjohto tuhoamisalueellaan, suorittaa KS-mittauksen sen jälkeen, kun tuliasema on saatu siihen kuntoon, että varsinaista tarkka-ammuntatehtävää ja tähystystä voidaan suorittaa. Mittauksen hoitaa partion suojamies ja tähystäjä, ampujan ollessa tuliasemassa.
KS-mittauksessa tarvitaan seuraavat välineet:
- Käsisuuntakehä
- Mittavaijeri tai laseretäisyysmittari
- Muistiinpanovälineet
- Millimetripaperi kiinnitettynä tasolle
- Tasomittari
- Neuloja
KS-mittaukselle on ominaista, että mittaustarkkuus heikkenee matkan kasvaessa. Siksi kannattaa käyttää hetki mittausreitin pohtimiseen. Yli kilometrin mittausmatkoja tulisi välttää, jos suinkin mahdollista. Aluksi valitaan kartan perusteella mittauksen lähtöpiste ja sulkupiste. Mitattava TJP jää näiden väliin. Lähtö- ja sulkupisteiden tulee olla tarkkoja karttapisteitä, jotta mittaukselle saadaan tarkat perusteet ja sulkuvirhe voidaan luotettavasti laskea.
Lähtö- ja sulkupisteiden koordinaateilla on oltava vähintään 30 m tarkkuus kartalta luettaessa. Jos mahdollista, koordinaatit luetaan 1 m tarkkuudella.
Sopivia karttapisteitä ovat esimerkiksi valtaojien ja teiden risteysten keskikohdat, isot kivet sekä siltojen ja rakennusten keskikohdat. Alla olevassa kuvassa on esitetty eri karttamerkkien tarkkuuksia 1:50 000 ja 1:25 000 kartoilla.
Kun lähtöpiste ja sulkupiste on päätetty ja niiden koordinaatit kirjattu muistiin, tähystäjä ja suojamies menevät mittavälineiden kanssa lähtöpisteelle, ampujan jäädessä miehittämään tuliasemaa.
Lähtöpisteeltä suojamies lähtee etenemään mahdollisimman hiljaa ja huomaamatta kohti tuliasemaa, säilyttäen näköyhteyden tähystäjään. Jos suojamiehellä on käytössä mittavaijeri, voidaan käyttää suojaisampaa reittiä. Laser soveltuu avoimempaan maastoon, jossa lasersädettä häiritsevää kasvustoa ei ole niin paljon.
Suojamies pysähtyy sopivaksi katsomaansa paikkaan, ja nostaa kätensä ylös merkiksi, jolloin tähystäjä kirjaa muistiin matkan mittavaijerin merkintöjen perusteella metrin tarkkuudella. Vaihtoehtoisesti hän mittaa laserilla etäisyyden suojamieheen. Mittauksessa ns. askeleen pituus pyritään pitämään 50-100 metrissä.
Tämän jälkeen tähystäjä mittaa käsisuuntakehällä suunnan neulalukuna suojamieheen ja kirjaa sen muistiin. Suunta muutetaan pohjoisluvuksi yhteiskorjauksen avulla tasotyön aikana.
Sitten tähystäjä etenee hiljaa suojamiehen luo, joka samalla kelaa mittavaijerin takaisin itselleen.
Kun tähystäjä on päässyt suojamiehen luo, he voivat kuiskaamalla miettiä seuraavaa askelta. Kun askeleesta on päästy yhteisymmärrykseen, suojamies lähtee liikkeelle mittavaijerin kanssa, tähystäjän jäädessä paikalleen odottamaan suojamiehen käsimerkkiä.
Tätä toistetaan niin kauan, kunnes on käyty tuliasemassa ja on päädytty sulkupisteelle.
Sulkupisteeltä palataan takaisin tuliasemaan, jolloin voidaan suorittaa tasotyö rauhassa.
Otetaan esimerkki KS-mittauksesta. Alla olevassa kuvassa on nähtävissä TA-partion tuliasema mäen rinteessä, tuhoamisalueen ollessa teiden risteys.
Kun tuliasema on saatu kuntoon, partion johtajana toimiva tähystäjä päättä suorittaa KS-mittauksen tuliaseman koordinaattien selvittämiseksi. Ensin hän etsii kartalta sopivat lähtö- ja sulkupisteet ja selvittää niiden koordinaatit kartalta 1 metrin tarkkuudella. Lähtö- ja sulkupisteiksi valikoituu teiden risteykset tuliaseman länsi- ja itäpuolella.
Niiden koordinaatit ovat seuraavat:
Lähtöpiste 35VMH 38842 05392
Sulkupiste 35VMH 39453 05291
Sitten hän selvittää käytettävän yhteiskorjauksen, eli alueeen kokonaiskorjaus + käsisuuntakehän ominaiskorjaus. Olkoon se tässä esimerkissä 125 piirua.
Tähystäjä nappaa suojamiehen ja mittavälineet mukaansa ja jättää ampujan miehittämään tuliasemaa. Edellä esitetyllä periaatteellä tähystäjä ja suojamies suorittavat KS-mittauksen.
Alla olevassa animaatiossa on esitetty lähtö- ja sulkupisteiden sekä tuliaseman sijainti, sekä askeleiden matkat ja suuntien neulaluvut.
Kun mittaus on suoritettu, tähystäjä ja suojamies palaavat tuliasemaan. Tähystäjä hoitaa tasotyön esimerkiksi suoja-asemassa, ampujan ja suojamiehen miehittäessä tuliasemaa.
Ensiksi muutetaan askeleiden mitatut neulaluvut pohjoisluvuiksi lisäämällä niihin yhteiskorjaus, eli tässä esimerkissä 125 piirua.
Alla esimerkkikuva.
Seuraavaksi kiinnitetään millimetripaperi TJ-tasoon. Mittakaava sovitetaan askeleiden pituuden mukaan. Yleensä riittää että 1 ruudun leveys vastaa 1 metriä.
Sopivaan kohtaan paksujen koordinaattiviivojen risteykseen merkitään risti. Tähän ristiin tasomittari tullaan keskittämään ja ristiä käytetään koordinaattimuutosten laskennassa.
Alla esimerkkikuva.
Seuraavaksi kiinnitetään / keskitetään tasomittari edellisessä kohdassa piirrettyyn ristiin.
Muistiinpanoista katsotaan askeleen suunta ja suunnan kohdalle kiinnitetään neula tasoon kiinni. Otetaan esimerkkinä 1. askel, jonka suunta oli 18-15.
Kun suunta on merkitty neulalla tasoon, tasomittarin matkasivu käännetään kohti neulaa. Tasomittarin keskikohta pysyy ristin keskellä. Muistiinpanoista katsotaan askeleessa kuljettu matka, jonka perusteella toinen neula kiinnitetään tasoon kiinni. Eli jos matka on esim. 60 metriä, tasomittarin keskikohdasta luetaan 60 metriä vastaava lukema, jonka kohdalle neula laitetaan.
Tässä esimerkissä 1. askeleen matka oli 85 metriä, joka on suurempi kuin esimerkin tasomittarin asteikko. Siksi matka puolitetaan, eli neula laitetaan 42,5 metrin kohdalle. Tämä on muistettava huomioida seuraavassa vaiheessa!
Alla esimerkkikuva.
Viimeisessä vaiheessa selvitetään E- ja N-koordinaattien muutos lähtöpisteeseen verrattuna. Tässä vaiheessa on huomioitava askeleen suunta ja mahdollisesti käytetty matkan puolitus. Alla olevassa kuvassa on ympyrän avulla esitetty, kuinka suunta vaikuttaa koordinaattimuutokseen.
Eli jos suunta on esimerkiksi ollut 47-20, N-koordinaattimuutos on positiivinen ja E-koordinaattimuutos taas negatiivinen.
Viimeisessä vaiheessa tasomittari joko poistetaan tasolta tai käännetään sivuun. Myös ensimmäinen suuntaneula voidaan poistaa. Toisena kiinnitetyn matkaneulan perusteella luetaan koordinaattimuutokset. Lähtöpisteenä on piirretty risti, johon tasomittari oli keskitetty.
Tässä esimerkissä pystysuuntainen muutos tasolta luettuna on 13 ja sivusuuntainen on 40. Mutta koska matka oli aiemmin puolitettu, nämä pitää kertoa kahdella. Tällöin pystymuutokseksi tulee 26 ja sivumuutokselle 80. Lopuksi on vielä huomioitava askeleen suunta edellä esitetyn ympyrän perusteella.
Lopulliset koordinaattimuutokset 1. askeleelle ovat seuraavat:
E-koordinaatti +80
N-koordinaatti -26
Edellä esitetty tasotyö tehdään joka askeleelle, ja saadut koordinaattimuutokset kirjataan muistiin. TJP:lle päättyvä askel merkitään erikseen. Alla esimerkki.
Tuliaseman / TJP:n koordinaatit saadaan selville summaamalla siihen johtavien askeleiden koordinaattimuutokset lähtöpisteen E- ja N-koordinaatteihin. Eli seuraavasti:
E-koordinaatti: 38842 + 80 + 60 + 54 + 89 + 25 + 5 = 39155
N-koordinaatti: 05392 - 26 - 25 + 13 -27 +75 +29 = 05431
Saadut koordinaatit pyöristetään lähimpään 10 metriin, jolloin TJP:n koordinaatit ovat 35VMH 3916 0543.
Sitten lasketaan sulkuvirhe, jotta voidaan varmistua mittauksen onnistumisesta. Saadut E- ja N-koordinaattien muutokset lisätään lähtöpisteen koordinaatteihin ja summasta vähennetään sulkupisteen koordinaatit.
Eli tässä tapauksessa:
E-koordinaatin sulkuvirhe: 38842 + 584 - 39453 = -27 m
N-koordinaatin sulkuvirhe: 05392 - 53 - 05291 = +48 m
Sallittu sulkuvirhe alle 1 km mittausmatkalla on enintään 30 m ,1-2 km matkalla 40 m ja 2-3 km matkall 60 km.
Tässä esimerkissä N-koordinaarin sulkuvirhe oli -27 m ja E-koordinaatin 48 m. Syntynyt sulkuvirhe aiheutui todennäköisesti esimerkin hieman karkeista piirusuunnista.
Käänteinen sädemittaus
Jos ei ole aikaa KS-mittaukselle tai muulle tarkemmalle paikanmääritysmenetelmälle, voidaan tulenjohtopaikan koordinaatit selvittää käänteisellä sädemittauksella.
Tavallisessa sädemittauksessa hyödynnetään omaa paikkatietoa sekä suuntaa ja etäisyyttä maaliin, jotta maalin koordinaatit saadaan laskettua.
Käänteisessä sädemittauksessa taas selvitetään selvästi erottuvan tarkan karttapisteen koordinaatit kartalta, mitataan siihen kässärillä suunta ja LEM:llä etäisyys ja näiden perusteella lasketaan oma paikka.
Käänteiden sädemittaus on nopea, mutta ei hirveän tarkka paikanmääritysmenetelmä. Siksi tilaisuuden tullen pitääkin selvittää tulenjohtopaikan sijainti tarkemmin, esimerkiksi KS-mittauksella.
Otetaan käänteisen sädemittauksen esimerkiksi sama alue kuin KS-mittauksessa. Tulenjohtopaikalta on suora näköyhteys risteykseen, jonka keskipiste on tarkka karttapiste. Kartan ja koordinaattimittarin avulla risteyksen keskipisteen koordinaatit pyritään selvittämään tarkasti, mielellään metrin tarkkuudella jos mahdollista. Risteyksen koordinaateiksi kartalta saadaan 35VMH 39242 05849.
Sitten mitataan suunta risteykseen käsisuuntakehällä, huomioiden kässärin ja alueen yhteiskorjaus. Eli haluttu suunta on karttasuuntiin sidottu pohjoisluku, joka tässä esimerkissä on 00-95.
Lopuksi mitataan vielä laseretäisyysmittarilla etäisyys risteykseen, joksi saadaan 478 m.
Aivan kuten KS-mittauksessakin, tasotyö alkaa piirtämällä millimetripaperiin risti paksujen koordinaattiviivojen risteykseen. Ristin sijoitusta paperille kannattaa pohtia suhteessa TA-partion valvoman alueen kokoon, jotta myöhemmässä vaiheessa paikannettavat maalipisteet mahtuvat paperille, kun ristiä käytetään tulenjohtopaikan sijaintina.
Sitten keskitetään tasomittari ristin kohdalle. Neulan avulla merkitään suunta risteykseen, eli 00-95.
Tasomittarin matkapuoli suunnastetaan sinisen apuneulan avulla. Toisella neulalla merkitään mitattu etäisyys risteykseen, eli 478 m. Toisin kuin KS-mittauksessa, tässä yksi millimetripaperin ruutu on kooltaan 10 m x 10 m.
Tasomittari joko käännetään sivuun tai poistetaan tasolta, jotta koordinaattimuutosten luku on helpompaa. Koska kyseessä on käänteinen sädemittaus, koordinaattimuutokset huomioidaan vastakkaismerkkisinä. Eli vaikka tässä keskirististä kuljetaan ylöspäin ja oikealle kohti neulan kärkeä, muutos luetaan negatiiviseksi.
E-koordinaatin muutokseksi saadaan -45 ja N-koordinaatin muutokseksi -445.
Kartalta määritetyn pisteen, eli tässä tapauksessa risteyksen, koordinaatit olivat 35VMH 39242 05849. Kun siitä vähennetään tasotyön avulla saadut koordinaattimuutokset, lopputulokseksi saadaan tulenjohtopaikan koordinaatit
E-koordinaatti 39242 - 45 = 39197
N-koordinaatti 05849 - 445 = 05404
Saadut koordinaatit pyöristetään lähimpään 10 metriin, jolloin TJP:n koordinaatit ovat 35VMH 3920 0540.
Saatuja tulenjohtopaikan koordinaatteja on vielä verrattava karttaan, jotta voidaan varmistua mittauksen ja tasotyön onnistumisesta.
TJ-tason valmistelu
Kun on selvitetty oma paikka joko KS-mittauksella, käänteisellä sädemittauksella, GPS-paikannuksella tai muulla menetelmällä, aletaan valmistella TJ-tasoa käyttökuntoon.
TJ-tason teossa kannattaa huomioida tähystettävänä oleva maasto, jotta tason pinta-alan käyttö olisi optimaalista. On paska homma, jos näkee kaukaisuudessa otollisen maalin, mutta tasolla ei riitäkään tilaa sen koordinaattien laskemiseen ilman toimintaa hidastavia mittakaavakikkailuja.
Lisäksi TJ-tasolle kannattaa hieman luonnostella kartan perusteella ympäröivän maaston muotoja, jolloin on helpompi arvioida, onko paikannetun maalin koordinaatit lähelläkään todellisuutta. Alla esimerkki TA-partion tuliasemasta pellon kupeessa, kun tuhoamisalueena on edessä näkyvä teiden risteys.
Ja tässä sama alue hahmoteltuna TJ-tasolle, johon on valmiiksi merkitty alueen koordinaatteja, suuntakaari, mittakaava maastonmuotoja ja pari maalipistettä ja niiden tiedot.
TJ-tasoa voidaan myös hyödyntää tarkka-ammunnassa tuliasemakortin tapaan, sillä siitä on helppo tasomittarin avulla mitata etäisyyksiä eri maastonmuotoihin.
Maalipisteiksi valitaan alueita joissa vihollinen ryhmittyy, vihollisen liike hidastuu, tulitukipaikkoihin, katveisiin, sivustoille ja selustaan.
Esimerkiksi jos TA-partio havaitsee vihollista teiden risteyksen alueella ja haluaa ampua sinne iskun, tulikomento olisi TUKOM ROTTA1 IS AM.
Esimerkki maalin paikannuksesta, ampumisesta ja korjauksesta
Tarkka-ampujapartio on edennyt tuliasemaan polun päähän, ja he ovat selvittäneet GPS-paikantimen avulla tuliasemansa koordinaatit, joiksi saatiin 35WMQ 8272 2874 220.
Alla esimerkkikuva tuliasemasta ja tuhoamisalueesta.
Havaittuaan maalin tuhoamisalueella, TA-partio mittaa suunnan ja etäisyyden siihen. Tähystäjä saa suunnaksi käsisuuntakehällä yhteiskorjaus huomioiden 57-70. Ampuja mittaa etäisyyden maaliin laserilla, joksi saadaan 1550 m ja ilmoittaa sen tähystäjälle.
Ampujan tähystäessä maalia, tähystäjä aloittaa tasotyön. Aluksi hän merkitsee tuliaseman paikan millimetripaperille joko TJP:n taktisella merkillä tai ristillä. Lisäksi hän merkitsee tason reunoille juoksevan koordinaatiston käyttäen karttaa apunaan.
Tähystäjä keskittää tasomittarin TJP:n koordinaatteihin, jonka jälkeen hän merkitsee maaliin mitatun suunnan 57-70 neulan avulla.
Tämän jälkeen tähystäjä suunnastaa tasomittarin siten, että mittarin matkasivu kulkee TJP:n keskipisteen ja suuntaneulan kautta. Jos mitattu etäisyys maaliin ei mahdu tasomittarin matkasivulle, niin silloin käytetään mittakaavakertoimia.
Tässä tapauksessa etäisyys maalin on 1550 m, joten homma onnistuu ilman mittakaavakikkailua. Kun tasomittari on suunnastettu, merkitään etäisyys neulalla tasoon.
Tämän neulan kärjen kohdalta luetaan maalin maalin koordinaatit tason merkintöjen perusteella.
Tässä tapauksessa E-koordinaatiksi saadaan 8234 ja N-koordinaatiksi 3023
Kartalta vielä katsotaan mikä on maalin korkeuskoordinaatti, jolloin on kasassa tulikomennon perusteet. TA-partio päättää ampua maalia ensin kerran, jolloin tulikomento on:
TUKOM 35WMQ 8235 3023 210 57-70 1550 AM
Partio ottaa lähiradiolla tai muulla viestivälineellä yhteyden oman joukkueensa tulenjohtajaan, joka välittää tulikomennon tukevalle tuliyksikölle.
Kun tuliyksikkö, nimeltään esimerkiksi MK5, on aloittanut tulitehtävän, se ilmoittaa tulenjohtajalle "MK5 AMPUU". Kun tulitehtävä on suoritettu, niin ilmoitus on "MK5 AMPUNUT".
AMPUU-ilmoituksesta kuluu ampumaetäisyydestä riippuen muutamia - kymmeniä sekunteja, ennenkuin kranaatit iskeytyvät maahan. Siksi AMPUU-ilmoituksen tultua TA-partiolle asti, on oltava valmiina tähystämään iskemiä.
Tavoitteena on selvittää iskemien keskeispisteen paikka, jota verrataan maalin paikkaan.Alla esimerkkikuva kranaattien räjähdyspilvistä sekä keltainen suorakulmio, joka esittää maalia. Huomataan että iskemät eivät aivan putoa haluttuun paikkaan.
Partion tähystäjä mittaa kiikareillaan sivusuuntaista korjausta. Tässä tapauksessa iskemien keskeispiste on tähystäjän mielestä 70 piirua maalista vasemmalla, jolloin sivusuunnan korjauskomennoksi tulee oikealle 70.
Ampuja selvittää pituuskorjauksen laseretäisyysmittarilla. Hän mittaa etäisyyden iskemäkeskeispisteeseen, joko räjähdyspilviin tai maastonmuotoihin.
Mitatessa on oltava tarkkana, että laserkeila ei osu esimerkiksi edessä olevien puiden latvoihin, joka vääristää mittaustulosta. Kun iskemäkeskeispisteen etäisyys on selvillä, ampuja laskee maalin ja iskemäkeskeispisteen välisen etäisyyden. Kun etäisyys on laskettu, täytyy huomioida onko iskemäkeskeispiste maalin edessä vai takana.
Tässä tapauksessa iskemät ovat maalin takana ja etäisyys iskemiin on 1700 m, maalin etäisyyden ollessa 1550 m, jolloin korjauskomennoksi tulee 1700 m - 1550 m = 150 m --> lyhennä 150.
Kun sivu- ja pituussuuntaiset korjaukset ovat selvillä, voidaan siirtyä vaikutusammuntaan. TA-partio korjaa tulen kohdalleen ja päättää ampua maalia 5 kertaa, jolloin tulikomennoksi tulee:
TUKOM O 70 L 150 5KE AM
Vaihtoehtoisesti korjaustulikomento voidaan ilmoittaa suuntana ja etäisyytenä iskemiin. Tätä tapaa suositellaan nykyisessä tulenjohto-opissa. Esimerkin tilanteessa korjaustulikomento iskemiin olisi ollut:
TUKOM ISK 57-00 1700 5KE AM
Huomioitavaa on, että pienimmät sallitut korjaukset ovat sivusuunnassa 10 piirua, pituussuunnassa 20 metriä ja korkeussuunnassa 10 metriä. Korkeussuuntaista korjausta tarvitaan ammuttaessa ilmaräjähteisiä ammuksia tai valoja.
Jos ammutaan useammalla aseella, esimerkiksi patteristolla, voi iskemäkeskeispisteen määrittäminen olla hankalaa. Jos hajonta on suurta, voi kiikarien näkökenttä olla liian kapea iskemäkeskeispisteen määrittämiseen. Alla olevassa kuvassa on esimerkki iskemäkeskeispisteen määrittämisen periaatteesta.
[Kenttätykistöopas V, 1990, Puolustusvoimat, s. 115]
Jos kiikarien näkökenttä on liian kapea, sivusuuntaista korjausta voi arvioda myös paljaalla silmällä. Siinä käytetään hyväksi tietoa, että paljaan sormen leveys käsi pitkälle ojennettuna vastaa kutakuinkin 30 piirun kulmamittaa. Alla esimerkkikuva.
Tarkka-ampujapartion toimintaa hyödyttäviä epäsuorantulen "kikkoja"
Oman toiminnan häivytys ja irtautumisen suojaus
Jos TA-partio haluaa häivyttää oman aseensa laukausmelua ja suojata irtautumistaan tuliasemasta, epäsuoraa tulta voidaan ammuttaa ns. tuloajalla, jolloin kranaatit tippuvat maahan määrättynä ajanhetkenä. Tuloajalla ampuminen vaatii tietenkin sen, että TA-partio on synkronoinut kellonsa tuliyksikön kanssa, jotta pysytään sekunnilleen samassa ajassa. Lisäksi tuloajalla ammuttaminen pitää komentaa hyvissä ajoin, jotta tuliyksikkö ehtii saada kaikki valmistelut hoidettua ajallaan. Mielellään maalit ovat valmisteltuja maalipisteitä, jolloin toiminta on nopeampaa.
Esimerkiksi jos TA-partiolla on kohteena tärkeä yksittäinen henkilö vihollisen tukikohdassa, voidaan tilata epäsuoraa tulta tukikohdan muuhun osaan tietyllä kellonlyömällä. Tulikomento voi olla esimerkiksi:
TUKOM METKU2 TULO 13:15 4 KE AM
Eli ensimmäiset kranaatit räjähtävät tasan kello 13:15 maalipisteessä Metku2. Kun TA-partion tietää koska murkulat putoavat tonttiin, voidaan oma laukaus ampua paria sekuntia ennen kyseistä hetkeä, jolloin kiväärin laukausmelu häviää kranaattien räjähdysääniin.
Kun partio lähtee irtautumaan, voidaan lähettää tulikomennoksi esim:
TUKOM METKU1 TULO 13:30 AM
Metku1 on määritelty esim. kohteen ja tuliaseman väliselle uralle tai jopa tuliaseman kohdalle, jolloin mahdolliset takaa-ajajat saavat kranaattia niskaansa, samalla kun TA-partio jatkaa irtautumistaan hippulat vinkuen.
Liikkuvaan maaliin ampuminen
Jos TA-partion tuliasema sijaitsee paikassa, josta voidaan valvoa pitkää tieosuutta, voidaan epäsuoraa tulta ammuttaa myös liikkuvaan maaliin. Maalipiste kannattaa määritellä esim. mutkaan tai muuhun paikkaan, jossa vihollisen liike hidastuu, ja siten että voidaan ennustaa kuinka kauan vihollisella kestää liikkua kyseiseen pisteeseen
Otetaan esimerkki, TA-partion tuliasema sijaitsee mäen päällä, josta pystyy valvomaan ympäröivää tietä. Partio havaitsee vihollisen rynnäkkövaunun teiden risteyksessä matkalla itään. Maalipiste Kikka3 on etukäteen valmisteltu tien mutkaan. Partio viestittää seuraavan tulikomennon:
TUKOM KIKKA3 33SL 2 KE 5 S LA ILLAUVAL JA LENTO
Tulikomennossa käsketään suunnata ja ladata tykit maalipisteeseen Kikka3, sekä ilmoittamaan laukaisuvalmius ja kranaattien lentoaika maaliin. Olkoon ilmoitettu lentoaika tässä esimerkissä 30 sekuntia. 2 KE 5 S tarkoittaa, että patterit ampuvat kerran 5 sekunnin välein toisistaan kahteen otteeseen.
TA-partio arvioi rynnäkkövaunun nopeudeksi noin 60 km/h, jolloin se etenee 30 sekunnissa noin 500 metriä. Kartasta katsomalla partio selvittää maastonkohdan, josta on 500 metriä maalipisteeseen. Kyseinen kohta on tässä metsänreuna. Kun rynnäkkövaunu on metsänreunan kohdalla, partio lähettää tulikomennon TUKOM AM, jolloin tuliyksikkö toteuttaa sille annetun tulitehtävän. Loppu onkin sitten arpapeliä, että sattuuko vaunu juuri sopivasti maalialueelle, kun kranaatit alkavat räjähdellä risteyksen alueella. Jos vaunuun ei satu osumaan, on vaikutus vaunun miehistöön ainakin moraalinen, kun kranaattia alkaa satamaan niskaan täysin puskista.
