Tietenkin erikoismiehet voivat esimerkiksi joutua ampumaan tarkkuuskiväärillä helikopterista tai ulkomaan operaatioissa vuoristossa rinteitä ylös ja alaspäin, joissa maastokulma on luonnollisesti otettava huomioon.
Kuvassa näkyvä erikoisjääkärikin on joutunut lähtemään Itävaltaan asti hakemaan oppia, kun kotimaassa ei harjoitteluun ole juurikaan mahdollisuuksia.
Mutta maastokulman vaikutus on hyvä ainakin tiedostaa, niin käydään asia läpi.
Vanha sanonta, jota varsinkin vanhemmilta kanalintujen metsästäjiltä kuulee, menee seuraavasti: "kulmassa kuula kohoaa".
Äkkiseltään sanonnassa ei kuulosta olevan hirveästi järkeä, muta siinä tiivistyy kulmassa ampumisen ydin. Syy miksi luoti kulmassa ampuessa osuu liian ylös, johtuu siitä, että vaikka luodin putoama pysyy käytännössä samana kuin vaakatasossa ammuttaessa, luodin lentorata muuttuu suhteessa tähtäyslinjaan.
On kaksi termiä, joita ei saa sekoittaa; luodin etäisyys piippulinjasta ja luodin etäisyys tähtäyslinjasta.
Luodin etäisyys piippulinjasta, eli putoama, on se etäisyys, joka mitataan piipun keskiakselin ja luodin lentoradan väliltä kohtisuoraan maahan nähden.
Luodin etäisyys tähtäyslinjasta on taas se etäisyys, joka mitataan tähtäysoptiikan keskilinjan ja luodin lentoradan väliltä. Tätä käytetään ballistiikkataulukoissa korokorjauksen laskemiseen.
Perussääntö on, että luodin lentorata ei koskaan ole piippulinjan yläpuolella, mutta tähtäyslinjan lentorata voi, ja normaalisti ampuessa ylittääkin, ennen luodin maaliin osumista.
Alla olevassa kuvassa on selvennetty termejä:
Maastokulman vaikutuksen arvioimiseksi kenttäolosuhteissa on olemassa kolme eri menetelmää. Kaksi ensimmäistä ovat melko yksinkertaisia, mutta eivät niin tarkkoja. Kolmas on todella tarkka, mutta taasen hankalampi laskea nopeasti.
Ensimmäinen menetelmä on vapaasti suomennettuna nimeltään kiväärimiehen sääntö, jossa koron huomioinnissa käytetään tähtäyslinjan pituuden projisiota vaakatasoa vasten.
Toinen menetelmä on ns. parannettu kiväärimiehen sääntö, jossa maastokulman vaikutus huomioidaan suoraan käytettävässä korokorjauksessa.
Kolmas menetelmä on taas Sierran metodi, jossa hyödynnetään mm. tähtäyslinjan pituutta ja ennalta laskettuja luodin lentoratatietoja.
Jos menetelmien tarkkuuksiin haluaa tutustua tarkemmin, tässä linkki ballistikko William T. McDonaldin kirjoittamaan artikkeliin niistä:
www.exteriorballistics.com/ebexplained/article1.html
Kiväärimiehen sääntö
Kiväärimiehen sääntö, eli Rifleman's Rule, on riittävän yksinkertainen, jotta se on helppo laskea kenttäolosuhteissa. Huonona puolena menetelmässä on se, että se perustuu yksinkertaistettuun malliin luodin lentoradasta, jolloin siinä ei huomioda riittävästi luodin lentorataan vaikuttavia tekijöitä.
Jotta virhe osumapisteessä kaavan puutteellisuuden takia ei kasva liian suureksi, kiväärimiehen sääntöa ei kannata käyttää yli 300 m ampumaetäisyyksillä. Puutteistaan huolimatta tämä sääntö sopii vallan mainioisti esim. metsästäjien käyttöön 0 - 60 asteen maastokulmilla.
Kiväärimiehen säännössä käytettävä kaava on seuraava:
Huomioitava ampumamatka = Kaavan antama ampumamatka metreinä, jonka perusteella korokorjaus tehdään
C = Etäisyys maaliin tähtäyslinjaa pitkin metreinä
α = Maastokulma asteina
Otetaan esimerkki kiväärimiehen säännöstä:
Ampuja näkee maalin 500 metrin päässä 20 asteen kulmassa, mitä korokorjausta ampujan tulee käyttää maaliin osuakseen?
Koska tiedämme suureiden C ja α arvot, sijoitetaan ne suoraan kaavaan.
Esimerkin tilanteessa huomioitava ampumamatka on siis noin 470 metriä. Tarkistetaan tarvittava koro ballistiikkataulukosta. Taulukossa esitetyt koroarvot ovat 0,1 mrad suuruisia optiikan säätötornin naksuja, eli esim. taulukon luku 14 = 1,4 mrad.
Ballistiikkataulukon perusteella tarvittava korokorjaus esimerkin tilanteelle olisi hieman vajaa 3,2 mrad, kun vaakasuoraan ammuttaessa vastaavalle etäisyydelle se olisi 3,5 mrad. Jos kulmassa ampuessa olisi käyttänyt samaa koroa kuin vaakatasossa, olisi luoti osunut 15 cm liian ylös.
Parannettu kiväärimiehen sääntö
Parannettu kiväärimiehen sääntö, eli Improved Rifleman's Rule, on nimensä mukaisesti johdettu ensimmäisestä menetelmästä. Tämä soveltuu hyvin sotilastarkka-ampujille, sillä kaava toimii hyvin sellaisilla etäisyyksillä ja maastokulmilla, mitä tarkka-ampuja voi tehtävissään kohdata ja se on nopea laskea.
Karkeana takarajana säännölle voi pitää ampumamatkaa 700 m 30 asteen maastokulmassa, jotta tulokset ovat vielä riittävän tarkkoja. Pidemmillä matkoilla ja suuremmilla maastokulmilla alkaa tulla liikaa virhettä.
Myös lyhyemmillä etäisyyksillä yli 45 asteen kulma alkaa antaa liikaa virhettä, mutta harvassa on ne tilanteet kun niin suurella kulmalla ammutaan.
Parannetussa kiväärimiehen säännössä käytettävä kaava on seuraava:
Maastokulmakorjaus = korokorjaus milliradiaaneina
Koro = Tähtäyslinjan pituuden kanssa yhtä pitkän vaakatasoisen ampumamatkan korokorjaus milliradiaaneina
α = Maastokulma asteina
Otetaan esimerkki parannetusta kiväärimiehen säännöstä:
Ampuja näkee maalin 500 metrin päässä 20 asteen kulmassa, mitä maastokulmakorjausta ampujan tulee käyttää maaliin osuakseen?
Tähtäyslinjaa pitkin mitattu ampumamatka on 500 m, joten katsotaan vaakatasoon sovitetusta ballistiikkataulukosta sitä vastaava korokorjaus.
Koroksi saadaan siis 3,5 mrad. Koska maastokulma α tunnetaan, sijoitetaan arvot kaavaan ja lasketaan tarvittava maastokulmakorjaus.
Sierran metodi
Tämä on kolmesta laskentatavasta hankalin, mutta se antaa näistä parhaiten todellisuutta vastaavan tuloksen. Tätä kannattaakin käyttää tilanteissa, joissa on aikaa valmistautua laukaukseen ja vaaditaan suurinta mahdollista tarkkuutta. Esimerkkinä poliisin erikoisjoukkojen tarkka-ampujan laukaus talon katolta maatasolla olevan uhkaavan henkilön aivojen ydinjatkeeseen, jotta uhka eliminoituu välittömästi.
Tämän tavan on kehittänyt ballistikko William T. McDonald, työskennellessään Sierra Bullets yhtiölle.
Sierran metodin kaava maastokulmakorjaukselle on seuraava, kun hyödynnetään normaalia vaakatasoiseen ammuntaan sovitettua ballistiikkataulukkoa:
Kaavassa olevat suureet ja niiden yksiköt:
Maastokulmakorjaus = korokorjaus milliradiaaneina
ET = Luodin etäisyys senttimetreinä tähtäyslinjasta suureen C mukaisella etäisyydellä (huomioi etumerkki!)
EP = Luodin etäisyys senttimetreinä piippulinjasta suureen C mukaisella etäisyydellä (kaavassa käytetään varmuuden vuoksi luvun itseisarvoa |EP|, jos se on käytettävässä ballistiikkataulukossa jostain syystä ilmoitettu negatiivisena arvona)
α = Maastokulma asteina
C = Etäisyys maaliin tähtäyslinjaa pitkin metreinä
Otetaan esimerkki Sierran metodista:
Ampuja näkee maalin 500 metrin päässä 20 asteen kulmassa, mitä maastokulmakorjausta ampujan tulee käyttää Sierran metodilla maaliin osuakseen?
Ensiksi selvitetään EP ja ET, sillä tiedetään ampumaetäisyyden olevan 500 m. EP ja ET saadaan selville ballistiikkataulukosta, jos siihen on merkinnyt sentteinä kyseiset etäisyydet. Lapua Quicktarget ohjelman tulosteesta suureet saa selville. ET = Path LOS Y ja EP = Total Drop
Tässä tapauksessa 500 metrin etäisyydellä ET on -176,6 cm ja EP 233,9 cm.
Maastokulma on 20 astetta, jota vastaavaksi kosini arvoksi saadaan mukana kulkevan funktiolaskimen avulla 0,93969262.
Sijoitetaan arvot kaavaan ja lasketaan tarvittava maastokulmakorjaus:
Maastokulman arviointi
Vaikka osaisi tarvittavat kaavat maastokulmakorjaukseen ulkoa, ei niistä ole hyötyä jos itse maastokulmaa ei saa ennen ampumista selville. Kulmaa voi toki arvioida silmämääräisesti, mutta sitä varten on olemassa erilaisia apuvälineitä. On toki olemassa kulmamittauksella varustettuja etäisyysmittareita, jotka laskevat automaattisesti kiväärimiehen sääntöä hyödyntäen ampumisessa huomioitavan matkan, mutta nämä ovat yleensä melko arvokkaita kapistuksia.
Silmämääräinen arviointi
Ilman teknisiä apuvälineitä ainoa järkevä tapa arvioida kulmia, on oma ojennettu käsi ja sen sormet. Pelkästään silmämääräisesti kulman arvioi helposti liian suureksi.
Astelevy ja luotilanka
Yksinkertaisin ja halvin väline maastokulman arviointiin on astelevy ja sen pitkän sivun keskikohtaan kiinnitetty luotilanka. Luotilangan naruksi sopii esim. siima ja painoksi vaikka pieni kivi tai hylsy.
Riippuen siitä onko maali ylempänä vai alempana kuin ampuja, maastokulma saadaan selville joko kaavalla 90 - asteluku = maastokulma tai asteluku - 90 = maastokulma.
Esimerkkikuvassa maali on ylempänä kuin ampuja, ja luotilanka on asettunut 70 asteen kohdalle. Maastokulman arvoksi saadaan tällöin 90 - 70 = 20 astetta.
Kaltevuusmittari
On saatavilla monenlaisia mekaanisia kaltevuusmittareita, joita sotaväessä käytetään esimerkiksi tykkien ampumasektorien raivaustarpeen selvittämisessä. Kaltevuusmittareita on saatavilla erilaisilla kulmamitoilla, mutta TA-käyttöön soveltuvin on kuvan mukainen, jossa on käytetty normaalia astejakoa.
[https://www.uittokalusto.fi/kaltevuusmittari-pm-5-360pc.html]
Kuvan mukaista kaltevuumittaria käytetään siten, että mittarin sivussa olevasta linssistä katsotaan sisään toisella silmällä, samalla kun toinen silmä katsoo mittarin ohi maalia. Pienellä harjoittelulla saa näkymään yhtäaikaa sekä maalin että kaltevuusmittarin linssistä näkyvän maastokulman suuruuden.
Mittari on pidettävä pystysuorassa mittauksen ajan, jotta sisällä oleva astekiekko pääsee vapaasti liikkumaan.
ACI
ACI eli Angle Cosine Indicator on parannettu versio optiikan runkoputkeen kiinnitetystä kaltevuusmittarista. Kun normaali kaltevuusmittari antaa pelkän kulman asteluvun, ACI antaa kulman kosiniarvon, jonka voi suoraan sijoittaa laskentakaavojen cos α paikalle. Tällöin vältyy yhdeltä laskimen käytön vaiheelta. Alla olevassa kuvassa on esitetty Sniper Tools:in valmistama ACI, joka on kiinnitetty picatinnykiskoon.
Kuvan ACI:n lukemiin täytyy ennen laskentakaavaan sijoittamista lisätä pilkku eteen. Eli esimerkiksi kulman kosiniksi tulee 96 --> 0,96.
Ampuma-asento ala- tai yläkulmilla
Kulmassa ampuminen voi aiheuttaa haasteita, jos normaalisti käyttää bipodia tukena. Tällöin ei välttämättä saa tarpeeksi korotusta tai ampuma-asento muuttuu alakulmilla epämukavaksi.
Tarpeen mukaan apuna voi käyttää esimerkiksi reppua tai ampumakeppejä, jolloin pystyy asetta tukemaan kohtalaisesti vielä suurillakin maastokulmilla.
[http://www.thefirearmblog.com/blog/2014/10/02/high-angle-shooting/]
Omasta mielestäni kätevä ja varsin stabiili ratkaisu on käyttää aseen tukemiseen tripodia ja säädettävän kuulanivelen päässä olevaa puristuskiinnikettä, kuten Hog Saddlea. Tällöin ase pysyy ilman ampujan kosketustakin oikeassa asennossa ja sopiva korkeuskin saadaan säädettyä tripodin jalkojen avulla.
[www.hogsaddle.com]
[www.hogsaddle.com]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti