Mikä sitten vaikuttaa eniten; tuuli ampumapaikalla, tuuli luodin lennon keskivaiheilla vai maalialueella? Vastaus on, että koko matka piipunsuulta maaliin. Luodin reitillä voi olla tyyniä kohtia, voimakkaita puuskia ja turbulenttista tuulta. Äärimatkoilla tuulen suuntakin voi muuttua merkittävästi. Eikä riitä että huomioi tuulen sivukomponentin, vaan tuulella voi mäkisessä maastossa olla voimakas pystysuuntainen vaikutuskin.
Kaikki nämä pitäisi pystyä parhaan kykynsä mukaan huomioimaan. Tuulen kokonaisvaikutuksen voi ajatella olevan ikään kuin summavektori, joka koostuu eri suuruisista ja suuntaisista tuulen osaverktoreista.
Myös mitä pidemmälle ammutaan, sitä enemmän tuuli alkaa luotiin vaikuttaa. Tämä johtuu luodin lentonopeuden hidastumisesta, jolloin tuuli onnistuu puskemaan luotia aina enemmän sivuun matkayksikköä kohden.
Alla linkki videoon, mistä näkee hyvin luodin lentoturbulenssista, kuinka luoti kaartaa kasvavalla voimalla poispäin alkuperäisestä ampumalinjasta.
http://www.tubechop.com/watch/6541848
Tuulen nopeuden arviointi
Alla perusteita tuulen nopeuden arvioinnille, jos ei ole käytössä minkäänlaisia mittareita.
>1,5 m/s Lämpöväreily nousee 30 asteen kulmassa, savu ei enää nouse pystysuoraan.
1 - 2 m/s Tuulen tuntee paljaalla iholla, puiden lehdet liikkuvat juuri ja juuri.
2 - 3 m/s Lämpöväreily nousee 60 asteen kulmassa, puiden lehdet kahisevat.
3 - 4 m/s Puiden lehdet jatkuvassa liikkeessä, kevyt lippu irtautuu tangosta.
4 - 5 m/s Lämpöväreily liikkuu 90 asteen kulmassa.
5 - 7 m/s Oksat, latvat ja pienet puut heiluvat. Irtolumi, pöly ja roskat liikkuvat, savu kääntyy voimakkaasti, lippu liehuu avoimena.
7 - 10 m/s Lehtipuut taipuvat, tuuli sihisee osuessaan kiinteisiin rakenteisiin, pöly ja hieno hiekka lentää, lumi tupruaa, savu hajoaa ja lippu lepattaa.
Näiden lisäksi tuulta voi arvioida myös vesi- ja lumisateen alastulokulman avulla, mutta siihen en ole vielä löytänyt sopivia nyrkkisääntöjä.
Jos haluaa kehittää omaa arviontikykyään ja on käytössä tuulimittari, niin kannattaa arvioida ensin ilman apuvälineitä tuulen nopeus, jonka jälkeen tarkistaa todellinen nopeus mittarilla. Mitä enemmän ja mitä erilaisemmissa olosuhteissa tätä harrastaa, sitä tarkempia arviota oppii tekemään.
Erilaiset maastonmuodot, kuten aukeat, mäet, metsäsaarekkeet, metsänreunat ja rakennukset vaikuttavat myös tuulen käyttäytymiseen. Alla esimerkkikuva rakennusryppäästä, jossa on simuloitu kuinka tuuli kanavoituu ja pyörteilee rakennusten välissä ja takana.
Simulaatiosta näkee, että tuulen nopeus kasvaa esteiden välissä ja reunoilla, mutta aivan niiden takana voi olla turbulenttisia tai lähes tuulettomia kohtia. A-rakennuksen takana oikealla reunalla tuuli myös muuttaa suuntaansa noin 45 astetta, säilyttäen lähes alkuperäisen nopeutensa.
Tuulen suunnan arvionti
Tuulen nopeuden lisäksi on arvioitava myös sen suunta, sillä se vaikuttaa olennaisesti käytettävän tuulikorjaukseen.
Tuulen suuntaa voi arvioida samoista edellä esitetyistä ilmiöistä kuin tuulen nopeuttakin, mutta on muutamia lisäkeinojakin. Nämä soveltuvat pääosin tuulen suunnan selvittämiseen ampumapaikalla.
- Kääntelemällä kämmenselkää voi tuntoaistin avulla määrittää tuulensuunnan.
- Heikonkin tuulen suunnan saa selville, kun kääntelee päätä ja kuuntelee tarkkaan, milloin tuulen kohina on vaimakkaammillaan. Kun kohina on voimakkaimmillaan, kasvot osoittavat tuulen suuntaan.
- Ripottelemalla kevyttä heinää, kuivaa hiekkaa, puuterilunta yms. saa tuulen suunnan helposti selville.
- Pakkaskelillä hengityksen höyry paljastaa tuulen suunnan. Soveltuu myös tupakansavulle, mutta tarkka-ampujan on parempi olla polttamatta norttia tuliasemassa.
Lämpöväreilyn hyödyntäminen tuulen arvioinnissa
Edellä mainittiin lämpöväreily, joten käsitellään myös sen hyödyntäminen.
Lämpöväreilyn perustana on ilmiö nimeltä refraktio, eli aaltoliikkeen, tässä tapauksessa valon, suunnan muuttuminen kahden eri olomuotoalueen rajapinnassa. Alla yksinkertainen esimerkki valon taittumisesta ilman ja veden rajapinnassa:
Lämpöväreily johtuu siitä, kun valo taittuu ilman eri lämpöisten kerrosten välillä, joilla on toisistaan poikkeva tiheys. Auringonvalon kuumentamalta pinnalta nousee lämmintä ilmaa, ja kun se sekoittuu yläpuolella olevaan viileämpään ilmaan, syntyy mutkittelevan näköistä väreilyä valon kulkiessa eri tiheyskerrosten läpi.
Lämpöväreilyn voi nähdä paljaallakin silmällä sopivissa olosuhteissa, mutta tuulen arvioinnissa on käytettävä suurentavaa optiikkaa, jolloin väreilyn saa näkyviin helpommin. Alla hyvä esimerkkivideo, joka kannattaa katsoa suurella resoluutiolla koko näytöltä.
Videossa väreily näyttäisi nousevan 45 asteen kulmassa oikealle päin ja ruoho heiluu ampumapaikalla, joten tuulennopeus olisi hieman yli 2 m/s kello yhdeksän suunnasta, mutta palataan tähän asiaan.
Lämpöväreilyn saa helpoiten näkyviin, kun tarkentaa tähystysoptiikan ensin maaliin, jonka jälkeen alkaa tarkentamaan "alaspäin", kunnes lämpöväreily näkyy selvimmiten. Yleensä matka jolle tarkennus asettuu, on noin 0,5 - 0,75 kertainen osa ampumamatkasta. Myös suurennoksen määrä vaikuttaa väreilyn havainnointiin, mitä isompi suurennos, sitä helpommin väreilyn saa näkyviin.
Alla olevassa piirroksessa on esitetty, miltä eri voimakkuuksinen lämpöväreily suurinpiirtein näyttää. Kevyttä väreilyä on havaittavissa pilvisinä ja viileinä päivinä, kun aurinko ei kunnolla pääse lämmittämään maata. Kevyestä väreilystä voi olla vaikea saada "kiinni", sillä se näkyy vain pieninä häiriöinä näkökentässä.
Keskitason väreily on yleisin, se on helposti nähtävissä auringonvalossa, ilmanlämpötilan ollessa luokkaa 20 astetta ja ilmankosteuden ollessa noin 45 - 55 %.
Voimakas väreily, joka haittaa jo ammuntaa, syntyy kun aurinko porottaa toden teolla ja lämpötila on yli 25 astetta, sekä suhteellinen ilmankosteus on luokkaa 60 - 75 %. Maali näkyy epäselvänä ja se näyttää olevan todellista tasoa ylempänä, johtuen valon taittumisesta.
Tyynellä kelillä väreily nousee suoraan ylöspäin, jolloin ilma näyttää "kiehuvan". Tuulella väreily seuraa tuulen suuntaa.
Kun väreily on noin 30 asteen kulmassa, tuulen nopeus on 0,5 - 1,5 m/s.
60 asteen kulmalla tuulen nopeus on välillä 2 - 3 m/s.
90 asteen kulmassa nopeus on 3,5 m/s tai enemmän.
Jos tähystyssektori on tarpeeksi laaja, lämpöväreilyn avulla voidaan myös selvittää tuulen suunta. Kun lämpöväreily saadaan näkymään ja se näyttää esimerkkikuvien mukaisesti kallistuvan oikealle, aletaan kääntää tähystysoptiikka oikealle. Silloin kun väreily näyttää nousevan suoraan ylöspäin, tiedetään että tähystetään myötätuuleen. Tässä tapauksessa tuuli puhaltaisi takavasemmalta. Jos esimerkkitapauksen tilanteessa tuntuu, että väreily ei suosiolla tunnu oikealle päin tähystettäessä alkavan nousta ylöspäin, aletaan tähystää vasemmalle alkuperäisestä suunnasta. Kun väreily alkaa nousta ylös, tähystetään vastatuuleen. Silloin tuuli puhaltaisi etuvasemmalta.
Lämpöväreilyssä on se hyvä puoli, että esimerkiksi aurinkoisena päivänä lumihangen osittain peittämässä maastossa se saattaa olla ainoa tapa arvioida tuulta, jos lumi on suurelta osin peittänyt aluskasvillisuuden ja lehdettömistä puista ei pysty arvioimaan tuulta. Jos aurinko lämmittää tummempaa kohtaa maassa lumipeitteen rakosissa, pääsee syntymään lämpöväreilyä.
Lämpöväreilyn huonona puolena on, että se vaikeuttaa maalin tarkkaa tunnistusta ja vääristää käsitystä maalin todellisesta paikasta. Alla havainnollistava kuva, kuinka keskitason lämpöväreily noin 2 m/s sivutuulella vasemmalta päin oikealle, saa maalin näyttämään olevan todellista sijaintiaan korkeammalla ja sivussa oikealla.
Ilmiön vaikutus ylävartalon kokoiseen maaliin on melko pieni, mutta sen olemassaolo on hyvä kuitenkin tiedostaa.
Tuulen arviointi mittareilla
Tuulen vaikutuksen arviointi pelkällä mittarilla ei saa olla itseisarvo, sillä vaikka se antaakin tarkkoja arvoja, se kertoo vain mittauspaikan tuuliolosuhteen. Tuulimittari onkin apuväline parantamaan arviota tuulesta, joka on tehty maaston ilmiöiden perusteella.
Tarkka-ammuntakäyttöön sopivia tuulimittareita on saatavilla jos jonkinnäköisiä, ja niihin on yleensä yhdistetty muitakin mittareita säätilan havainnointiin. Kun alkaa etsiä itselleen sopivaa tuulimittaria tai oikeammin sääasemaa, sillä pitäisi olla seuraavia ominaisuuksia:
- tuulen nopeus
- lämpötila
- ilmanpaine
- ilman suhteellinen kosteus
- hämäräkäyttöön valaistava näyttö
- iskunkestävä
Muut ominaisuudet, kuten GPS-paikannus, elektroninen kompassi, sisäänrakennetut balistiikkaohjelmat, kastepisteen mittaus ja pakkasenpurevuus yms. ovat luokkaa "kiva olla olemassa", mutta ilmankin pärjää.
Esimerkki sopivasta sääasemasta on Kestrel 3500, jossa on edellä esitetyt ominaisuudet. Halvempi versio on Kestrel 2500, jossa on vaaditut ominaisuudet, paitsi suhteellisen ilmankosteuden mittaus. Jos ei ammu ylipitkille matkoille, joissa vaaditaan suurta tarkkuutta, suhteellisen ilmankosteuden mittaaminen ei ole välttämätöntä.
Vanhaa koulukuntaa tarkka-ammuntakäyttöön soveltuvista tuulimittareista edustaa oksaan tai muuhun telineeseen sidottu kengännauha. Kengännauha tulisi olla 40- 60 cm pitkä, ja se sidotaan roikkumaan vapaasti jonkin näköesteen taakse, ettei sitä havaita oletetusta vihollisen tulosuunnasta. Se kannattaa sijoittaa noin 5 - 100 metrin etäisyydelle tuliasemasta, jotta sitä on helppo lukea. Tietenkin jos maasto sen sallii ja on käytössä hyvä tähystysoptiikka, voi sen tai useampia viedä kauemmaksikin tulialueelle.
On parempi käyttää kengännauhaa kuin kangassuikaletta, sillä tuulen vaikutus kankaaseen vaihtelee sen mukaan, missä kulmassa se osuu kangassuikaleen pinta-alaan. Ohuessa kengännauhassa vaikutus on tasaisempi.
Tuliasemasta tähystetään nauhan muodostamaa kulmaa pystysuuntaan nähden, ja jakamalla arvioitu kulma kymmenellä, saadaan tuulennopeus selville. Alla selventävä kuva:
Ampumamatkalla vaikuttavien erisuuntaisten tuulien huomiointi
Erisuuntaisten tuulien kokonaisvaikutuksen tarkka laskenta kenttäolosuhteissa osaverktoreiden summana on melko hankalaa, sillä tuulen vaikutuksen suuruus riippuu luodin lentonopeudesta. Esimerkiksi 5 m/s sivutuulen vektorin pituus vaihtelee sen mukaan, missä kohtaa lentorataa tuuli pääsee vaikuttamaan luotiin. Mitä hitaammin luoti lentää, sitä suurempi vaikutus tuulella on.
Pauli Salo on koeammuntojensa perusteella muodostanut yksinkertaistetun kaavan erisuuntaisten tuulien huomioimiselle, joka on melko helppo laskea päässäkin. Kaavan ideana on tuulien vaikutuksen painotettu keskiarvo, jossa painotus on lähimpänä maalia vaikuttavalla tuulella.
Alla esimerkki tilanteesta, jossa ampumamatkalla vaikuttaa kaksi erisuuntaista- ja nopeuksista tuulta.
Kaava antaa tulokseksi 3 m/s, joka tarkoittaa sitä että ampumamatkalla vaikuttavat tuulet huomioidaan yhtenä 3 m/s suorana sivutuulena, joka vaikuttaa koko matkalla. Täytyy tiedostaa, että kaava on vain yksinkertaistettu versio todellisuudesta, joten parhaaseen tulokseen pääsee harjoittelulla, jota kautta tuulien kokonaisvaikutuksen oppii arvioimaan intuitiivisesti. Luodin iskemä ei valehtele, jos ampuja on hoitanut oman osansa kunnolla.
Kirjoituksen http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/perustietoa-lentoradan-selvittamisesta.html lopussa on käsitelty erisuuntaisten tuulien sivukomponentin selvittäminen tuuliympyrän avulla.
Tässä vielä yksinkertaistettu tuuliympyrä, jonka avulla saa selville kuinka suuri osa tuulen nopeudesta eri kulmista huomioidaan.
Tuulikorjauksen arviointi päässälaskuna
Yleensä ratakorttiin on valmiksi ballistiikkaohjelmilla laskettuna korjauksia eri tuuliarvoille, joista interpoloimalla ja tuulen suunta huomioimalla saadaan sopiva korjaus.
Mutta jos syystä tai toisesta ei ole ratakorttia käytössä, niin tässä esimerkki päässä laskettavasta tuulikorjauskaavasta .308 kaliiperille.
Kaavan olen muodostanut mukaillen Accuracy 1st yhtiön kehittämää kaavaa. Kaava pitää paikkansa melko hyvin alle 800 m etäisyyksille suoralle sivutuulelle, poikkeama ballistiikkaohjelman antamaan korjaukseen vaihtelee tyypillisesti välillä 0,1 - 0,8 mrad, joten sillä pääsee ainakin lähemmäs totuutta kuin puhtaasti arvaamalla.
Laskentakaavan ajatus .308 kaliiperille on seuraava:
0-600 m välillä ampumaetäisyys jaetaan 150 metrillä ja tuloksesta siirretään pilkkua yksi vasemmalle päin:
Esim. 600 m / 150 m = 4 --> 0,4
Tuulennopeus metriä sekunnissa muuttuu suoraan kertoimeksi, esim. 5 m/s --> 5.
Saadut kertoimet kerrotaan keskenään, jolloin saadaan tuulikorjaus milliradiaaneina.
Lasketaan tuulikorjaus 5 m/s sivutuulelle, kun ampumamatka on 450 metriä.
450 m / 150 m = 3 --> 0,3
5 m/s tuuli = 5
Tuulikorjaus: 0,3 * 5 = 1,5 mrad
Jos ampumamatka on yli 600 m, ampumamatka jaetaan 150:llä ja tulokseen lisätään vielä 0,1.
Esim. 900 m / 150 m = 6 --> 0,6 + 0,1 = 0,7
Jos ampumamatka ei mene tasan 150:llä jaettaessa, valitaan lähin arvo desimaalin tarkkuudella. Esimerkiksi 500 m / 150 m = 0,333... --> 0,3
Tai toisin: 3 * 150 m = 450 m ja 4 * 150 m = 600 m. 450 on lähempänä viittäsataa kuin 600, joten kerroin on 3 --> 0,3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti