torstai 9. heinäkuuta 2015

Tähtäinoptiikan valmistelu TA-toimintaan

Tässä hieman tietoa, kuinka parhaiten pystyy hyödyntämään olemassaolevaa tähtäinoptiikkaa pitkän matkan ammuntaan, ja myös siitä minkälaista putkea kannattaisi mahdollisesti lähteä hankkimaan.


Ristikon mittojen selvitys


Riippumatta siitä, onko optiikan torneissa tuuma- vai senttipohjaiset säädöt, on selvitettävä ristikon mitat milliradiaaneina.

Milliradiaani on nimensä mukaisesti radiaanin tuhannesosa. Radiaani taas on kulmamitta, joka on sen ympyräsektorin kulma, jota vastaavan kaaren pituus on säteen suuruinen. Kokoympyrän tasokulma on tällöin 2π radiaania. Alla havainnollistava animaatio.


[https://en.wikipedia.org/wiki/Radian]  




Ympyrä jaetaan siis noin 6283:een osaan. Koska luku on hankala käsitellä, ovat eri maiden sotavoimat ottaneet käyttöön likiarvoja siitä. Suomessa on ainakin toistaiseksi vielä käytössä piirut, jossa ympyrä jaetaan 6000 osaan. Ruotsilla on ollut aiemmin käytössä streck, jossa ympyrä on jaettu 6300 osaan, mutta siellä ollaan siirtymässä "NATO-piiruun" jossa ympyrä jaetaan 6400 osaan. 

Tarkka-ammunnassa riittää ohjenuoraksi se, että yhden milliradiaanin kulma vastaa metrin leveyttä 1000 metrin päässä. Tästä voidaan johtaa että 1 mrad on 10 cm, kun etäisyys on 100 m. Vastaavasti 1 mrad on 20 cm, kun etäisyys on 200 m ja niin edelleen.

Oman tähtäimen mitat kannattaa selvittää, vaikka optiikassa olisi jo tehtaalta tullessaan milliradiaanipohjainen ristikko. Koska kyseessä on kuitenkin ihmisen tekemä tuote, ei se välttämättä ole täydellinen. Mitat saa selville seuraavasti:

1. Tulosta tai piirrä paperille kuvio, jossa on tasan sentin levyisiä suorakulmioita, joista joka toinen on väritetty mustaksi. Kuviota olisi hyvä olla ainakin 50 cm matkalla, jotta saadaan tarpeeksi mitta-alaa. Alla esimerkki.


2. Kiinnitä kuvio tauluun ja mittaa mahdollisimman tarkasti 100 m etäisyys siihen, mieluiten laser-etäisyysmittaria käyttäen, ja aseta aseen tähtäinoptiikan korosäätötorni sille kohtaa.

3. Jos tähtäinoptiikassa on suurennoksen säätö, säädä se suurimmalle. Säädä myös tarkennusta, että ristikko näkyy terävänä. Tarkennuksen jälkeen säädä mahdollinen parallaksikorjaus, jotta maali on selvä eikä ristikko liiku maalin päällä päätä hieman liikutettaessa. 
Ensimmäisen polttotason (FFP) ristikoilla voi mittauksen periaatteessa suorittaa millä tahansa suurennoksella, sillä ristikon kulmamitat pysyvät samassa suhteessa optiikan kuvan kanssa. Isolla suurennoksella mittaus on kuitenkin tarkin. Toisen polttotason (SFP) ristikolla on paras suorittaa mittaus täydellä suurennoksella, sillä eri suurennoksilla myös optiikan kulmamitat muuttuvat suhteessa kuvaan, jolloin on hankala vakioida suurennosaluetta millä muistiin merkityt mitat pitävät paikkansa. Ensimmäisen ja toisen polttotason ristikon erottaa toisistaan siitä, että suurennosta muutettaessa FFP ristikko muuttaa kokoaan kuvan koon muuttuessa, kun taas SFP ristikko pysyy samana kuvan suurentuessa tai pienentyessä. 

4. Mittaa ristikosta mitat hyvältä tuelta ja kirjoita ne ylös. Kannattaa selvittää esim. mitta paksun tolpan päästä hiusristikon keskelle, tolpasta tolppaan, tolpan paksuus, hiusviivan paksuus, mahdollisten ennakkoviivojen ja pallojen koot ja etäisyydet toisistaan yms.
Kuvassa periaatteellinen esimerkki yleisesti metsästyksessä käytetyn duplex-ristikon mittojen selvittämisestä.



Säätönapsujen todellisen vaikutuksen selvitys


Jos tähtäinoptiikassa on ns. avotornit, joita pystyy säätämään käsin ilman suojakorkkien poistoa, niiden napsujen vaikutus on testattava. Varsinkin suurilla korotuksilla ammuttaessa, napsuilla tehty 11,0 mrad korotus voi todellisuudessa ollakin vain 10,6 mrad tai jotain aivan muuta. Virhe johtuu tornien mekaniikan epätarkkuudesta, joka kertaantuu suurilla napsumäärillä.

Eurooppalaisissa tähtäimissä on yleensä käytössä 1 cm / 100 m säätönapsut, jolloin yhden napsun vaikutus on 0,1 mrad. Voi olla myös käytössä muitakin mrad-pohjaisia napsuja, esimerkiksi Puolustusvoimien käytössä olevan Zeiss 3-12x56 "Finndot" tähtäimen korosäädön vaikutus on 0,25 mrad / napsu ja sivusäätö 0,1 mrad / napsu. Säädön vaikutus on yleensä merkitty torneihin. Alla esimerkki avoimista torneista.


Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuuma- ja jaardipohjaisia tähtäimiä ei kannata edes harkita tarkka-ammuntakäyttöön, sillä erilaiset muunnoskaavat mittayksiköiden välillä hidastavat toimintaa merkittävästi. Poikkeuksena ovat kuitenkin sellaiset sekasikiöt, joissa tornien säätö on tuumapohjainen, mutta ristikko on mrad-pohjainen. Tälläistä pystyy vielä melko tehokkaasti käyttämään, kun ensin kohdistaa aseen esim. 100 metriin, jonka jälkeen ottaa koro- ja sivukorjaukset pidemmille matkoille pelkästään ristikon avulla, eikä koske säätötorneihin laisinkaan.

On tärkeämpää selvittää koro- kuin sivusäädön napsujen vaikutus, sillä koroa käytetään enemmän kuin sivusäätöä. Halutessaan voi selvittää myös sivusäädön vaikutuksen, ei se pahaakaan tee.
Säätönapsujen vaikutus koroon saadaan selville esimerkiksi seuraavasti:

1. Teippaa yhteen A4-papereita, jonka jälkeen merkitset paperiliuskan alaosaan pisteen, johon on helppo tähdätä tarkasti, esim. rasti.

2. Tee merkintä 10 cm välein tähtäyspisteestä suorassa linjassa ylöspäin, aina 100 cm asti.


3. Kiinnitä liuska ampumatauluun tai muuhun telineeseen, ja varmista vatupassilla tai luotilangalla, että tähtäyspisteen ja merkintöjen muodostama suora on varmasti pystysuorassa.

4. Samoin kuin ristikon mittojen tarkistuksessa, mittaa tasan 100 m matka ampumapaikalle.

5. Aseta rummuille 100 metrin ampumamatkalla käytetyt arvot tai kohdista ase ensin 100 metrin matkalle.

6. Jos ase on puhdistuksen jäljiltä, ammu "rasvalaukaus" johonkin muuhun maaliin kuin korotarkistusliuskaan, jonka jälkeen hyväkäyntistä patruunaa käyttäen, ammu hyvältä tuelta rauhalliseen tahtiin 3 laukausta alaosan tähtäysrastiin. Varmista että ammuttaessa ristikon pystyviiva mukailee liuskan pystyviivaa. Osumien pitäisi olla rastin kohdalla.

7. Tämän jälkeen nosta koroa 1 mrad verran korotornin säätönapsuilla. 0,1 mrad säädöillä 10 napsua, 0,25 mrad säädöillä 4 napsua ja niin edelleen riippuen tähtäimestä.

8. Tähtää edelleen alaosan rastiin, ja ammu 3 laukausta rauhalliseen tahtiin.

9. Nyt osumien pitäisi olla 10 cm merkintäviivan kohdalla, vaikka on tähdätty alaosan rastiin.

10. Nosta jälleen koroa 1 mrad ja ammu 3 laukausta tähdäten edelleen alaosan rastiin.

11. Jos kaikki on mennyt kuin elokuvissa, nyt osumien pitäisi olla 20 cm viivan kohdalla.

12. Toista tätä niin kauan kunnes olet lopulta nostanut koroa 10 mrad ensimmäisiin laukauksiin nähden.

13. Jos säätönapsut pitävät paikkansa, viimeistenkin laukausten pitäisi osua 100 cm merkintäviivalle. Jos ei, niin sitten mitataan matka viimeisen kasan osumakeskeispisteestä alaosan tähtäysrastiin. Jos matka on esim 94 cm, yhden koronapsun vaikutus ei olekaan 0,1 mrad, vaan 0,094 mrad. Tämä aiheuttaisi osumien tippumisen alas pitkillä matkoilla, jos koron ottamiseen käyttää säätönapsuja. Napsujen todellinen vaikutus pitää ottaa huomioon korjattuna, jos esim. koro 700 metrin matkalle olisi 6,4 mrad, niin korjattuina napsuina se olisi:

Näillä valmisteluilla saa normaalista metsästystähtäimestäkin irti ominaisuuksia, joilla pystyy ampumaan ylävartalon kokoisiin maaleihin ainakin 500 metrin päähän, kunhan suurennos vain on riittävä. Vanha muistisääntö "old school" tähtäinoptiikalle onkin, että 200 metriin ammutaan 2x-suurennoksella, 400 metriin 4x-suurennoksella ja niin edelleen. Nykypäivän TA-optiikalla sääntö ei enää päde, sillä niiden optinen laatu on parantunut niin paljon, että voidaan käyttää isompia suurennoksia kuin ennen, ilman että kuvan laatu heikkenee.

Millainen putki kannattaa hankkia?


Vaatimuksia TA-käyttöön soveltuvalle tähtäimelle:

- Mrad-pohjaiset säädöt

- Avoimet sormivoimin toimivat säätötornit

-Säädettävä suurennos, maksimin ollessa vähintään 10x.

-Tarkennuksen säätö

- Mrad-pohjainen ristikko, mieluiten sellainen jossa on esim. reunoilla tiheämpi hiusviivoitus tarkempaan etäisyyden arviointiin. Esimerkkinä Suomessa kehitetty MSR-ristikko, josta löytyy myös karkeaan etäisyyden määrittämiseen soveltuva stadia-asteikko 1 m korkuiselle ja 0,5 m levyiselle maalille kuvan oikeasta alakulmasta:


Toisena erimerkkinä erilaista ajattelutapaa edustava Horus Visionin kehittämä "joulukuusi"-ristikko. Horuksen ristikko mahdollistaa paremmin koro- ja sivukorjausten ottamisen ilman säätötorneihin kajoamista, jolloin ei tarvitse murehtia säätöjen mekaanisesta tarkkuudesta. Omasta mielestäni kuvan alaosan peittävä ristikko häiritsee tähystämistä, mutta niiden mukaan jotka ovat kyseistä ristikkoa enemmän käyttäneet, ristikosta oppii katsomaan "läpi", jolloin se ei haittaisi tähystystä.


- Parallaksisäätö. Parallaksivirheeksi kutsutaan sitä ilmiötä, kun tähtäimen kuva ei muodostu samaan tasoon ristikon kanssa. Jos ase pysyy paikallaan, mutta ampuja liikuttaa päätään katsoessaan optiikan läpi, niin ristikko alkaa vaeltamaan kuvan päällä. Tällöin tarkat laukaukset ovat mahdottomia. Parallaksisäädöllä kuva asetetaan samaan tasoon ristikon kanssa, käytännössä aina kun ampumamatka muuttuu. Esim. 300 metriin hyväksi säädetty parallaksikorjaus ei päde enää 800 metrissä, jolloin säätö on tehtävä uudestaan. Alla esimerkki parallaksivirheestä.



- Ristikon valaisu. Ei välttämätön, mutta pidentää toiminta-aikaa hämärässä jos ei ole valonvahvistinta käytössä.

- Etulinssin koko hämäräominaisuuksia ajatellen vähintään 40 mm.

-Jos tarkoituksena on käyttää valonvahvistinta, olisi tähtäinoptiikan oltava fyysisiltä mitoiltaan mahdollisimman lyhyt, jotta VV:n kiinnitykselle olisi enemmän tilaa optiikan edessä. Hyvinä esimerkkeinä mahdollisimman tiiviiseen pakettiin tehdyistä laatutähtäimistä ovat Hensoldt ZF 3,5-26x56 ja Schmidt Bender PM II Ultra Short 5-20x50










Linssien suojaus

 

Kuten jo järkikin sanoo, tähtäinoptiikan linssit tulee pitää hyvässä kunnossa. Helpoiten tässä onnistuu, kun peittää linssit aina suojalla ammunnan päätyttyä. Linssinsuojia on monenlaisia, on flip-up suojia, jotka aukeavat nappia painamalla, venyviä bikinisuojia ja kumpiakin on saatavilla läpinäkyvinä versioina. Tässä esimerkkejä:





Flip-up suoja. Nopea käyttää, mutta herkkiä rikkoontumaan ja irtoamaan kovassa menossa. Lisäksi varsinkin uuden karheina pitävät äänekkään poksahduksen kun niitä avaa.
Markkinoilla on tosin ns. taktisia malleja, joissa läpät ovat kestävämpiä ja avausmekanismi on hiljaisempi, mutta hinta vastaavati korkeampi.


Läpinäkyvä flip-up, nopeuttaa tulenavausta ja pitää linssit kuivina sateella ammuttaessa. Edelleen avausmekanismi herkkä rikkoontumiselle.


Bikini-suoja. Yleensä toimitetaan tähtäinoptiikan yhteydessä. Itse suosin tätä tyyppiä, sillä kestää käyttöä. Saa helposti pysymään matkassa kiertämällä teippiä optiikan runkoputken ja suojan narujen ympärille.

Läpinäkyvä bikini-suoja. Nopea tulenavaus läpinäkyvyyden ansiosta, kestävä ja pysyy matkassa hyvin kun teippaa narut optiikan runkoputkeen kiinni.




Yhdistetty optiikan ja piipun suojus on hyvä hankinta, jos asetta käyttää kilpailuissa tai tositoimissa. Pehmustettu suoja vaimentaa pahimmat kolhut ja pitää piipun puhtaana. Lisäksi kantokahva helpottaa aseen kuljettamista.


Vesivaaka optiikan yhteyteen


Pitkälle ammuttaessa on todella tärkeää, että optiikan ristikko on suorassa maailmaan nähden. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos ristikko on kallellaan 5 astetta, siitä syntyy 0,1 milliradiaanin sivupoikkeama jokaista sataa metriä kohden.
Eli jos ase on tuon 5 astetta vinossa, ja ammutaan 700 metrin päähän, syntyvä sivupoikkeama on 7 kertaa 0,1 mrad, eli 0,7 mrad. Tykkimiehen kolmiota pyörittämällä saadaan laskettua sivupoikkeama metreinä:

Eli luoti viuhuisi tähtäyspisteestä ohi peräti 49 cm, joka on reipas huti ylävartalomaalista.

Kallistuksen eliminointiin on helppo ratkaisu, vesivaaka. Vesivaaka voidaan joko kiinnittää optiikan runkoputkeen, aseen lukkorungon päälle kiinnityskiskoon tai se voi olla integroituna optiikan jalustaan. On mielipidekysymys, missä haluaa vaa'an olevan.
Ainoastaan siinä tapauksessa, kun ergonomisempi ampuma-asento saavutetaan pitämällä asetta hieman vinossa, aseen lukkorunkoon kiinnitettävä tai optiikan jalustaan integroitu vesivaaka menettää tarkoituksensa. Tällöin käytetään optiikan runkoputkeen kiinnittyvää mallia, jolloin ei haittaa että optiikan ja aseen pystyakselit eivät ole samalla linjalla. Sillä ei ole merkitystä onko ase suorassa maailmaan nähden, vaan tähtäimen ristikolla.




Vesivaan asennuksessa on tärkeää, että ristikko on myös vaaterissa siihen nähden. Muutenhan vesivaaka menettää merkityksensä. Helpoiten tämä onnistuu ampumaradalla, jossa voidaan hyödyntää jo edellä esitettyä korotarkistusliuskaa, jonka pystyviiva on vatupassilla tai luotilangalla asetettu pystysuoraan.

Jos vaaka kiinnittyy optiikan runkoputkeen, vaa'an kiinnitystä löysätään ja optiikan ristikon pystyviiva asetetaan mukailemaan liuskan pystyviivaa. Aseen on pysyttävä paikallaan, kun vaateriin laitettu vesivaaka kiristetään runkoputkeen. Tämän jälkeen asetetaan ase vaateriin vesivaa'an avulla ja tarkistetaan optiikan läpi, että onko ristikko todella suorassa.

Jos taas vesivaaka on aseen rungossa tai optiikan jalustassa, tällöin optiikan kiinnitysrenkaita löysätään ja ase asetetaan vaateriin vesivaa'an avulla. Sitten tähystetään optiikan läpi, ja runkoputkea varovasti pyörittämällä laitetaan ristikon pystyviva mukailemaan tarkistusliuskan pystyviivaa. Optiikan kiinnitys kiristetään asianmukaisesti, jonka jälkeen vielä tarkistetaan vesivaa'an ja ristikon yhteneväisyys.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti