torstai 5. marraskuuta 2015

Tarkkuuskiväärin ja tähtäinoptiikan lisävarusteita

Kirjoituksessa http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/kivaarin-valmistelu-ta-toimintaan.html ja osittain muissakin on jo käsitelty niitä perusvarusteita ja parannuksia, joilla normaalista metsästyskivääristä saa enemmän irti pitkän matkan ammunnassa. 

Tässä kirjoituksessa käydään läpi sellaisia lisävarusteita, joilla vielä hiukan saadaan puristettua lisää suorituskykyä käytössä olevasta asejärjestelmästä. 
Osa varusteista on sellaisia, joita normaalilla tarkka-ammunnan harrastajalla tai metsästäjälläkin on hyvä olla, osa taas puhtaasti sotakäytössä hyötyä tuovia "high speed low drag" kamoja.
Mutta kukin lukija voi poimia tästä ideoita omiin tarpeisiinsa. Aloitetaan edullisista ja helpoista parannuksista ja edetään kohti kalliimpia ja räyheämpiä.

Isompi lukonkammen pää


Kun ammutaan nopeassa tahdissa tai ase täytyy muuten vain ladata nopeasti, esimerkiksi paikkolaukausta varten, isompi lukonkammen nuppi helpottaa asiaa. Siitä saa tukevamman otteen, jolloin lataaminen on varmempaa. 
Näitä on saatavilla monilta valmistajilta eri muotoisina, joten kukin voi valita eniten itseään miellyttävän. Tai tekee nupin vaikka itse, olen nähnyt mm. golfpallosta tehdyn nupin ja hienosti se ajoi asiansa. 


Matkarumpu 


Matkarummun idea on siinä, että etäisyyden selvittämisen jälkeen voidaan nopeasti ruuvata oikea koro rummulle, ilman että tarvittavaa naksumäärää tarvitsee katsoa erillisestä ballistiikkataulukosta. Joihinkin tähtäimiin on saatavilla tehdasvalmisteisia matkarumpuja, kuten Zeissin ASV, joka on nähtävissä alla olevasta kuvasta.

Tehdasvalmisteisissa matkarummuissa on se huono puoli, että ne on sovitettu jollekin keskimääräiselle patruunalle joihinkin keskimääräisiin olosuhteisiin, joten se ei ole riittävän tarkka TA-toimintaan. Metsästyksessä se todennäköisesti on mainio lisäapu normaalia pidemmille matkoille ammuttaessa.
Huomioitavaa on, että Puolustusvoimatkin käyttää tehdasvalmisteisia matkarumpuja tarkkuuskivääreidensä tähtäimissä. Ilmeisesti PV:llä on järkeilty, että vakioidulla ampumatarvikkeella ja ennalta laadituilla lämpötilakorjaustaulukoilla saavutetaan matkarumpuratkaisulla riittävä tarkkuus. Lisäksi varusmieskoulutuksessa matkarummun käyttö tähtäinoptiikassa on rajallisen koulutusajan puitteissa kustannustehokas ratkaisu.

Tee-se-itse matkarumpu on tehdasvalmisteista tarkempi, sillä sen saa sovitettua juuri omalle patruunalle ja haluttuihin olosuhteisiin. Myös sivutorniin voi tehdä tuulirummun, johon voi vielä sisällyttää kiertopoikkeamakorjauksen. Alla kaksi esimerkkiä matkarummusta. Ensimmäinen on todella karkea versio, mutta hoitaa hommansa hienosti vakio-olosuhteissa. Toisessa Finnaccuracyn tyylinäyte monipuolisesta matkarummusta, jonka valmistamisesta saa lisätietoa täältä: http://www.finnaccuracy.com/tahtain_nf_matkarumpu.htm





Äänenvaimennin


Mielestäni äänenvaimennin on huomattavasti parempi ratkaisu piipun nokalle kuin suujarru. Vaikka kummallakin saadaan pienennettyä rekyyliä ja suujarru on vaimenninta pienikokoisempi, kevyempi ja vähemmän huoltoa vaativa, tarjoaa vaimennin kuitenkin hyödyllisiä ominaisuuksia TA-käyttöa ajatellen.


Kuten jo nimikin kertoo, se vaimentaa aseen suupamausta ja myös piipunsuun ympärille suuntautuvaa paineiskua. Se on ampujalle ja tähystäjälle mukavampi, jolloin luodin lennon ja iskemän havainnointi helpottuu. Lisäksi aina parempi, mitä vaikeampi vastustajan on äänen perusteella paikallistaa tuliasemaa.
Suujarrulla pamaus on kova ja jarrun sivulle / taakse hönkäisemä paine on ikävä tähystäjälle, sekä se voi nostattaa pölyä ympäröivistä rakenteista ja maasta. Suujarru on myös ampujallekin ikävä suljetusta tilasta ammuttaessa, kun paineisku heijastuu seinistä.

Huonona puolena vaimentimessa on sen lämpeneminen ruutikaasujen vaikutuksesta, jolloin siitä hehkuva lämpöväreily haittaa tähtäämistä ja lämmin vaimennin paistaa kuin keskipäivän aurinko vihollisen lämpötähystimissä. Siksi vaimentimen ympärille kannattaa hankkia väreilysuoja, joka pienentää lämpöjälkeä ja hidastaa haitallisen lämpöväreilyn syntyä.



Optiikan vastavalosuoja ja hunajakenno


Vastavalosuojan tarkoitus on estää häiritsevän hajavalon pääsy objektiiviin, ja lisäksi se vähentää linssin heijastuksia, jotka vihollinen voi huomata. 
Miinuspuolena on, että huonoissa valaistusolosuhteissa kuvan kirkkaus heikkenee. Siksi vastavalosuoja tulee pystyä irroittamaan helposti tarvittaessa. Riippuen käytettävästä tähtäimestä, vastavalosuoja kiinnitetään joko kierteellä tai puristusliitoksella objektiiviin. 
Alla esimerkki kierreliitoksisesta vastavalosuojasta.

Vastavalosuoja

Hunajakennon tarkoitus on estää linssin heijastuksia, jotka voivat paljastaa tarkka-ampujan sijainnin vastustajalle. Hunajakennoja on saatavilla tehdasvalmisteisena, tai se voidaan tehdä tee-se-itse malliin verkkokankaasta. Saman vaikutuksen saa myös peittämällä objektiivi niin, että vain pieni aukko jää näkyviin. Tässäkin on miinuspuolena heikentynyt optiikan suorituskyky huonoissa valaistusolosuhteissa.

Hunajakenno


Verkolla peitetty objektiivi


Osittain peitetty objektiivi

 

Optiikan suodattimet


Värisuodattimia käytetään hankalissa valaistusolosuhteissa kuvan laadun parantamiseksi. Esimerkiksi keltasuodattimella saadaan aamun tai illan hämärässä parannettua kuvan kirkkautta ja terävöitettyä kontrastia.
Harmaasuodatin taas vähentää liiallista valoa, jolloin kirkkaina päivinä kuvan laatu paranee. Optiikan suodattimet kiinnitetään valmistajasta riippuen joko objektiiviin tai okulaariin.
Alla esimerkkejä suodattimista ja niiden vaikutuksista kuvanlaatuun. 


 Sini-, oranssi- ja keltasuodatin
Harmaasuodatin

 Keltasuodattimen vaikutus



 Harmaasuodattimen vaikutus

Polarisaatiosuodatinta käytetään, kun halutaan vähentää kirkkaalla auringonpaisteella esimerkiksi vedestä tai lumesta heijastuvaa polarisoitunutta valoa. Polarisoitu linssi päästää lävitseen vain yhdensuuntaisia valonsäteitä, jolloin häiritsevät heijastukset poistuvat. Alla esimerkki polarisaatiosuotimesta ja sen vaikutuksesta näkymään optiikan lävitse.

Polarisaatiosuodatin


Polarisaatiosuodattimen vaikutus


Lasersuodatinta käytetään, jos on vaarana että optiikkaan osuu lasersäde. Heikkotehoinenkin laser linssien läpi fokusoituneena voi aiheuttaa silmävaurion. Laser voi olla peräisin esimerkiksi omien tai vihollisten etäisyysmittareista tai maalinosoituslaitteista. Lasersuodatin vähentää myös normaalin valon läpäisyä optiikassa, joten kuva ei ole yhtä kirkas kuin ilman sitä, sekä kuvan värimaailma muuttuu sinisemmäksi.
Alla esimerkki okulaariin kiinnitettävästä lasersuodattimesta.



Tähtäinoptiikan kallistaminen


Jos tähtäimen korotornista loppuu naksut kesken pitkälle matkalle ammuttaessa, eikä halua alkaa ottamaan lisäkoroa pelkästään ristikon avulla, kannattaa kallistaa tähtäintä hieman nokalleen. Riippuen käytettävästä optiikan kiinnitystavasta, voi tämänkin hoitaa tee-se-itse menetelmällä tai tehdasvalmisteisella ratkaisulla. 
Jos käytössä on esimerkiksi kaksiosainen Sako Optilock, voidaan takimmaisen jalan ja jalustan väliin laittaa ohut pellinpala, paksuudeltaan luokkaa 0,5 mm - 1,0 mm. Pellinpala ei saa olla liian paksu, jotta korovaraa riittää vielä alaspäinkin, että aseen pystyy kohdistamaan normaalille 100 metrin matkalle.


Tehdasvalmisteisella ratkaisulla saa juuri halutun määrän kallistusta, esimerkiksi Spuhr tarjoaa jalustoja 0 mrad, 3 mrad, 6 mrad, 9 mrad ja 13 mrad kallistuksilla. 
Kallistus ilmoitetaan yleisemmin kulmaminuutteina, joten äskeiset kallistukset ovat siinä yksikössä 0 MOA, 10,3 MOA, 20,6 MOA, 31 MOA ja 44,4 MOA. 
Alla esimerkki Spuhrin picatinnykiskoon kiinnitettävästä jalustasta 6 mrad kallistuksella.


Toinen vaihtoehto on asentaa aseen lukkorungon päälle kallistettu picatinnykisko, joita saa myös erilaisilla kiinteillä kallistuskulmilla tai säädettävänä. Kiinteästi kallistettu kisko on huomattavasti yleisempi ratkaisu.
Jos käyttää kallistettua picatinnykiskoa, on huomioitava ettei käytä kiinnitysjalustassa liikaa kallistusta, jotta aseen pystyy vielä kohdistamaan 100 metrin matkalle. Mieluummin hankkii kallistetun kiskon ja kallistamattoman jalustan, jotta vahinkoa ei pääse syntymään. 
Nyrkkisääntönä kallistettujen kiskojen ja jalustojen kanssa on, että kallistus ei saa yhteensä olla suurempi kuin puolet optiikan koron säätöalueesta, jotta aseen pystyy vielä kohdistamaan 100 metriin. Eli jos optiikassa on korovaraa 13 mrad, teoreettinen maksimikallistus on 6,5 mrad. Tällöin kannattaa valita maksimissaan 6 mrad kallistus, jotta asetta kohdistettaessa 100 metriin korosäätö ei ota pohjaan kiinni.
Alla esimerkki kiinteästä 20 MOA kallistetusta picatinnykiskosta ja säädettävästä kiskosta.

Kiinteästi 20 MOA kallistettu kisko

Kallistussäädettävä kisko
 

Aputähtäin lyhyille matkoille


Tähtäimillä joiden minimisuurennos on 5- tai 6-kertainen, on melko hankala ampua nopeasti muutaman kymmenen metrin matkoille, kun optiikan läpi näkyvä näkökenttä on kapea. Lisäksi ei aina välttämättä ole aikaa muuttaa suurennosta sopivammaksi, jos uhka pääsee yllättämään lähietäisyydeltä.
Siksi onkin kehitetty mahdollisuus kiinnittää optiikan jalustaan pieni punapistetähtäin, joka on kohdistettu esimerkiksi 50 metrin matkalle. Punapistetähtäin voi olla suoraan optiikan päällä tai hieman vinossa, riippuen säätötornien korkeudesta. Jos tornit ovat korkeat, punapiste kannattaa asentaa vinottain tornien väliin. Alla esimerkit vinottain ja suoraan asennetusta punapistetähtäimistä.





Toinen käyttötarkoitus punapisteelle on optiikan nopeampi suuntaaminen kohteeseen. Jos ampuja havaitsee paljaalla silmällä maalin kaukaisuudessa, on nopeampi ensin suunnata ase maaliin punapisteen avulla, kuin alkaa optiikan kapean näkökentän läpi etsimään maalia ristikolle.


Pikasäädettävä perä 


Tarkkuukivääreihin on saatavilla pikasäädettäviä periä, jotka mahdollistavat nopean poskipakan korkeuden, perän pituuden ja perälevyn asennon säädön. Lisäksi uuden perän voi hankkia taittomallisena, joka helpottaa kiväärin kuljetusta esimerkiksi ajoneuvon kyydissä ollessa.
Perään saa yleensä lisävarusteena myös monopodin, mutta itse suosin kylläkin ampumapussin käyttöä perän korkeuden säädössä makuulta ampuessa.
Alla esimerkki KRG:n valmistamasta taittoperästä Sako TRG 22 kivääriin.


Taittoperäisessä kiväärissä on myös se hyvä puoli, että se on helpommin kätkettävissä. Tästä on hyötyä, jos ei haluta että vihollinen erottaa tarkka-ampujaa tavallisesta jalkaväestä toimialueella liikuttaessa. Taittoperäinen tarkkuuskivääri lyhyellä piipulla mahtuu melko hyvin rinkan sisälle ilman erillistä asekoteloakin.



Lisävarustekisko


Jos aseeseen haluaa kiinnittää järkevästi erilaisia varusteita, kuten valonvahvistimia tai laserosoittimia, on tukin kädensijaan asennettava lisävarustekisko. Niitä on saatavilla niin asevalmistajilta kuin lisävarustetoimittajilta.
Kiskojen määrä, pituus ja sijoittelu riippuu tietenkin varustetarpeista. Alla esimerkki Sako TRG kivääriin saatavilla olevasta kiskopaketista, jossa kiskot on sijoitettu kello 9, 12 ja 3 paikoille.



Nykypäivän trendi tarkkuuskivääreissä on, että uusien aseiden tukeissa on jo valmiiksi täysimittaiset kiskot tai helppo mahdollisuus asentaa kiskoja. Alla esimerkiksi Sako TRG M10 kivääri, jossa on yhtenäinen yläkisko lukkorungon päältä kädensijaan asti, täyspitkä kisko kello kuudessa ja valmiit paikat kiskoille kello yhdeksässä ja kolmessa.





Aseeseen kiinnitettävä etäisyysmittari


Siviilimarkkinoillekin on alkanut ilmestyä aseeseen kiinnitettäviä laseretäisyysmittareita, kuten alla olevissa kuvissa esiintyvä SilencerCo-yhtiön Radius.




Etäisyysmittarin voi kiinnittää kätevästi optiikan jalustaan tai aseen kädensijan kiskoon. Etäisyyden selvittämiseksi maaliin ei tarvitse enää kaivella erillista LEM:iä esille ja rikkoa turhaan ampuma-asentoa. En kyllä osaa oikein sanoa, onko asekiinnitteinen LEM ratkaisu olemattomaan ongelmaan, mutta on se mielenkiintoinen konsepti.

Pimeätoimintavälineet


Valovoimaisella tähtäinoptiikalla pystyy ampumaan melko hämärässäkin, jos siinä vain on valaistu ristikko. Jos ristikko on valaisematon, se hukkuu helposti tummaan taustaan. Mutta sotilaskäyttöä ajatellen valovoimaisinkaan optiikka ei riitä, vaan tarvitaan valonvahvistinta.

Valonvahvistimella tarkka-ampuja pystyy kasvattamaan toiminta-aikaansa yöllä, mutta kuten laitteen nimikin jo sanoo, VV vahvistaa olemassaolevaa valoa. Täydellisessä säkkipimeydessä valonvahvistimesta ei ole apua. 
Valonvahvistimia on saatavilla joko itsenäisinä tähtäiminä tai päiväoptiikan objektiivin eteen kiinnitettäviä. Erikseen optiikkaan kiinnitettävät VV:t edustavat nykypäivää, sillä siirtyminen toimintaan valoisalla on nopeaa, kun päivätähtäin pysyy kiinnitettynä aseeseen. Valonvahvistin vain laitetaan reppuun odottamaan seuraavaa yötä.

VV:n kiinnittämiseen on kaksi tapaa. Vanhempi tapa on kiinnittää VV aseen optiikan yläpuolelle jalustan yläkiskoon. Ratkaisu on siitä huono, että se kasvattaa aseen profiilia ja tekee siitä kiikkerän. Alla esimerkki.


Nykyaikainen tapa on ns. clip-on kiinnitys, jossa VV asennetaan samaan linjaan tähtäinoptiikan kanssa. Tämä vaatii joko täyspitkän yläkiskon tai oikeaan kohtaan kädensijan yläpuolelle asennetun lyhyen kiskonpätkän.


Äskeisessä kuvassa on myös nähtävissä optiikan jalustaan kiinnitetty maalinosoituslaser. Maalinosoitin on hyödyllinen poliisin tai erikoisjoukkojen yö-operaatioissa rakennetulla alueella, jos halutaan osoittaa vaikka suojattavalle joukolle epäilyttävä kohde tai maali. 
Tarkka-ampuja voi esimerkiksi suunnata infrapunalaserin ikkunan alapuolelle, jossa hän on nähnyt epäilyttävää liikettä, ja ilmoittaa tästä radiolla suojattavan joukon johtajalle. Suojattava joukko pystyy näkemään IR-laserin osoittaman ikkunan omilla valonvahvistimillaan ja varautumaan näin mahdolliseen uhkaan.

Terävintä kärkeä pimeätoimintavälineissä edustavat lämpökamerat. Niiden avulla tarkka-ampuja pystyy toimimaan täydellisessä pimeydessä, sillä ne eivät vaadi valoa toimiakseen. Päivällä ympäristöön imeytynyt auringonvalon lämpö mahdollistaa ympäristön hahmottamisen. Muut lämmönlähteet, kuten ihmiset, lämmitetyt teltat ja ajoneuvot, näkyvät kuvassa selvästi taustasta erottuvina. Lämpökameralla näkee myös sumun ja tavallisen savun läpi.
Alla esimerkki FLIR:in valmistamasta clip-on mallisesta HISS-XLR lämpökamerasta.



HISS-XLR:ään on lisätty myös muita ominaisuuksia: sillä pystyy esimerkiksi nauhoittamaan tähtäinkuvaa muistikortille ja tarvittaessa lähettämään livekuvaa radiolla muille seurattavaksi. Siihen voidaan myös integroida etäisyysmittari ja ballistiikkalaskin, jolloin tarvittavat koro- ja sivukorjaukset näkyvät suoraan tähtäinkuvassa.

torstai 29. lokakuuta 2015

Liikkuvaan maaliin ampuminen

Liikkuvaan maaliin ampuminen on taito, jota valitettavan harvoin pääsee tarkka-ampujalle sopivilla ampumaetäisyyksillä harjoittelemaan, vaikka kyseessä on varsin olennainen taito. Harvassa on ne tilanteet, kun viholliskosketuksessa maali vain nököttää rauhassa paikallaan ja odottaa kuulan kopahtamista prosessoriin.
Tietenkin TA pyrkii välttämään tilanteita, jossa olisi pakko ampua liikkuvaa maalia, mutta aina ei ole valinnanvaraa.

Paremman puutteessa kannattaa käydä harjoittelemassa 100 metrin hirviradalla, jossa säilyy ainakin tuntuma ennakon ottamiseen liikkuvaan maaliin ammuttaessa. Puolustusvoimien ampuma-alueilla on tietenkin liikemaaliratoja, joissa ampumamatkakin voi olla suurempi ja maalilaitteet osumasta reagoivia. Ikävä kyllä mahdollisuudet niissä harjoitteluun tavalliselle reserviläiselle ovat harvassa.

Jos kuitenkin on mahdollisuus ampua 300 metrin radalla, missä on riittävän kokoinen etuvalli ja vallin takana pystyy liikkumaan suojassa, voi pienellä porukalla harjoitella liikkuvaan maaliin ampumista alla olevan videon tavalla:
http://www.tubechop.com/watch/7068094
Eli kepin päähän kiinnitetään esimerkiksi SRA-taulu, jota vallin takana suojassa kävelevä tai hölkkäävä avustaja pitää esillä vallin yläpuolella. Ampumapaikalla on itse ampuja, jolla on yhteys avustajaan esimerkiksi radiopuhelimen välityksellä. Laukauksen jälkeen maalia kuljettava avustaja ilmoittaa radiolla tiedot osumasta ja paikkaa taulun uutta yritystä varten.

Ennakon huomiointi


Tarvittava ennakko riippuu maalin liikenopeudesta ampujaan nähden ja luodin lentoajasta kohteeseen. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että tähtäyslinjaan nähden poikittain kävelevään ( 1,5 m/s ) maaliin ennakko 100 - 500 m matkoilla on 2 mrad ja hölkkäävään ( 3 m/s ) maaliin 4 mrad.

Alla oleviin taulukoihin on laskettu tarkat ennakot matkoille 100 - 500 m, joiden oikeanpuoleisimmista sarakkeista nähdään, että nyrkkisääntö pitää melko hyvin paikkansa. Ensimmäisessä taulukossa on oman .308 WIN kaliiperiselle kiväärilleni lasketut ennakot ja toisessa esimerkki .338 LM kiväärille.



Koska maalin todellista nopeutta on vaikea arvioida ja maalin liike voi olla arvaamatonta, on parempi vain painaa muistisääntö mieleen, kuin kaivella kansiosta ennakkokorttia esille liikkuvaa henkilömaalia ammuttaessa.

Tietenkin ennakon lisäksi on huomioitava myös tuulen vaikutus, joka entisestään hankaloittaa ammuntaa. Tuulen suunnasta riippuen siihen tarvittava sivukorjaus joko lisätään ennakkoon tai vähennetään siitä.

Otetaan pari esimerkkiä. Aiemmasta kirjoituksesta tuttu rajan väärälle puolen harhautunut vihreä mies on kävellen matkalla pahantekoon. Etäisyyttä on 500 metriä ja tarkoituksena on pysäyttää tunnuksettoman hiipparin matka. Tarvittava koro ja kiertopoikkeama on ruuvattu rummuille.
Otetaan ennakkoa 2 mrad, eli tähdätään maalin keskimassan etupuolelle tuulettomassa kelissä.


Jos vihreän miehen matkantekoa häiritsee ikävä vastatuuli, joka ampujaan nähden on 4 m/s sivuttaistuuli kello yhdeksästä, on ennakon lisäksi vielä huomioitavava 1,2 mrad tuulikorjaus. Eli otetaan ennakkoa yhteensä 3,2 mrad. Jälleen koro ja kiertopoikkeama on asetettuna rummuille.


Ennakko kulmassa liikkuvaan maaliin


Jos maali ei liikukaan aivan suoraan poikittain tähtäyslinjaan nähden, ei voida käyttää täysimittaista ennakkoa. Tämä johtuu siitä, että ampujaan nähden maalin liikenopeus näyttää todellisuutta pienemmältä.
Alla havainnollistava esimerkki ylhäältä päin esitettynä:


Nyrkkisääntö tässä tilanteessa on, että ampujaan nähden kulmassa kävelevään ( 1,5 m/s ) maaliin ennakko 100 - 500 m matkoilla on 1,5 mrad ja hölkkäävään ( 3 m/s ) maaliin 3 mrad.

Alla on laskettu tarkat ennakot .308 WIN ja .338 LM kivääreille kulmassa liikkuvaan maaliin, josta nähdään että nyrkkisääntö pitää melko hyvin paikkansa. .308 kaliiperisella kiväärillä virhe alkaa kasvaa 400 metrin jälkeen, mutta 338 LM kiväärillä nyrkkisääntö pitää kutinsa melko hyvin lasketuilla matkoilla.



Ennakon otto seuraamalla tai kyttäämällä


Ennakon ottamisessa on kaksi eri tapaa, seuraaminen ja kyttääminen, jotka soveltuvat eri tilanteisiin. 
Ennakon otto seuraamalla on tuttu tekniikka esimerkiksi metsästäjille, kun maali nähdään jo kaukaa esimerkiksi peltoaukealla ja sen on kohtuu lähellä. Yksinkertaisesti maalia seurataan tähtäimellä pitämällä se ristikolla tarvittavassa ennakkopisteessä ja halutulla hetkellä ase laukaistaan. 
Helpoiten seuraaminen onnistuu kun ammutaan hiekkapussin tai repun päältä, jolloin ase pääsee esteettä liikkumaan sivusuunnassa. Hyvä vaihtoehto on myös yläpäästään liikkuva kolmijalka, johon aseen voi kiinnittää.
Yleensä bipod-tuelta seuraaminen on hankalaa, kun jalkojen tassut eivät luista alustalla riittävän tasaisesti. 
Poikkeuksena on Accu-Shotin valmistama Atlas bipod, jonka yläosan nivel mahdollistaa kohteen seuraamisen 30 asteen verran.


Kyttäämistä käytetään, kun ampumasektori on kapea ja ampumamatka on jo hieman pidempi, esimerkiksi rakennusten välissä oleva katu. Ristikon keskipiste pidetään kapeikon keskivaiheilla, jotta voidaan luontevasti reagoida kummaltakin puolelta ilmestyvään maaliin.
Kun vihollinen lähtee ylittämään katua, siirretään tähtäin maalin eteen sen oletetun kulkureitin varrelle ja pidetään ase paikallaan. Kun maali etenee ennakkopisteen kohdalle, ase laukaistaan. 
Kyttäämistekniikassa on se hyvä puoli, että laukaisuvirhe on pienempi kuin seuraamistekniikassa, sillä asetta ei tarvitse liikuttaa laukaisun aikana.


Liikkuva ajoneuvo



Yleisesti ottaen tarkka-ampujan tulisi välttää ajoneuvojen tai niiden matkustajien ampumista, sillä paljastumisen riski on suurempi kuin mahdollisuus onnistuneeseen osumaan, johtuen kohteen nopeasta liikkeestä ja pienestä suojaamattomasta maalipinta-alasta. Tietenkin jos tarkoituksena on esimerkiksi auton pysäyttäminen moottoriin ampumalla tai kulunvalvontapaikkaa uhkaavasti lähestyvän auton kuljettajan eliminointi, on ennakon määrä hyvä tietää. Muita soveltuvia ajoneuvomaaleja ovat sissitoiminnassa esimerkiksi polttoaine- ja ammuskuljetukset, joihin panssari-sytytysluodilla on hyvä puhkoa reikiä. 

Tarvittavan ennakon voi laskea omalle patruunalle seuraavalla kaavalla:




Ennakko = Tähtäyspisteen siirto kohteen eteen ( mrad )


tl = Luodin lentoaika kohteeseen ( s )

v = Kohteen nopeus ( km/h )

AMET = Ampumamatka kohteeseen ( km )

Alla esimerkkitaulukko, jossa on ennakkoja erinopeuksisiin maaleihin:





Taulukosta huomataan, että ennakkot +20 km/h nopeuksilla ovat jo yli 5 mrad, joka on yleensä mitta tähtäimen ristikon keskipisteestä mittaviivoituksen äärilaitaan.
Alla esimerkkikuva, jossa ampumaetäisyys on noin 300 m ja kohteen nopeus 20 km/h, jolloin ennakko on 7,5 mrad.
Kuvasta huomataan, että jos yli 5 mrad ennakon ottaa puhtaasti ristikolla, joutuu tähtäämään ristikon viivoittamattomalla osalla.



Parempi tapa olisi ruuvata sivurummulle viiden milliradiaanin ylittävä osa, ja tähdätä kohdetta ristikon paksun palkin päällä. Tietenkin myös tarvittava kiertopoikkeama- ja tuulikorjaus tulee huomioida.


perjantai 23. lokakuuta 2015

Usean patruunatyypin käyttäminen ilman uudelleenkohdistusta

Tarkka-ammuntaan suunniteltujen tähtäinten avoimet säätötornit mahdollistavat sen, että samalla aseella voidaan ampua useaa patruunatyyppiä, ilman että patruunan vaihtuessa joutuisi ampumaan kohdistuslaukauksia tilanteen ollessa päällä.

Otetaan esimerkiksi tilanne, että metsästäjä on ollut peurakytiksellä ja ensisijaisesti käytössä on patruuna laajenevalla luodilla. Metsästäjä huomaa kuitenkin, että mahtavan kokoinen ukkometso laskeutuu kuusen latvaan aukean toiselle puolelle. Metsästäjä muuttaakin mielensä ja alkaa himoita maukasta metsopaistia.
Metsoa ei kannata ampua laajenevalla luodilla, koska siitä ei jäisi sellaisen tärskyn jälkeen juurikaan syötävää, joten metsästäjä vaihtaa patruunatyyppiä kokovaippaluotiseen. Jos ase on alunperin kohdistettu laajenevaa luotia käyttävälle patruunalle, ei metsoa voida tähdätä keskiristikolla kokovaippaluotisella patruunalla.
Onneksi metsästäjän aseessa on avoimet säätötornit ja aseen kylkeen on teipattu muistilappu, jossa on merkittynä kokovaippaluodin osumapisteen ero laajenevaan luotiin eri matkoille. Ei muuta kuin tarvittavat korjaukset säätötorneihin ja taas voi tähdätä normaalisti keskiristikolla. Kokovaippaluoti matkaan ja metso tonttiin.

Sotilaskäytössä samaa periaatetta voidaan soveltaa, jos käytössä on esimerkiksi erikoisampumatarvikkeita. Tilanteen vaatiessa voidaan esimerkiksi nopeasti vaihtaa panssarinläpäisyluodit käyttöön ilman turhia huteja ja paikkolaukauksia.

Osumapiste-eron huomioivan ballistiikkataulukon muodostaminen


Aluksi on päätettävä, mikä on se patruunatyyppi johon kaikkia muita patruunoita verrataan. Itse käytän "pohjapaukkuna" itseladattua Lapua Scenaria, jota käytän pitkän matkan ammunnassa ja aseeni onkin normaalisti kohdistettuna tälle patruunalle.

Seuraavaksi lähdetään ampumaradalle ja mukaan otetaan pohjapaukku ja muut halutut patruunatyypit, rullamitta, lähtönopeusmittari, muistiinpanovälineet ja mahdollisesti vielä sääasema.

Aluksi merkitään ylös käytettävä kohdistusetäisyys ja ilmastolliset olosuhteet. Tästä kirjoituksesta voi luntata, mitä olosuhteista kannattaa merkitä muistiin:
http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/perustietoa-lentoradan-selvittamisesta.html

Tämän jälkeen viritellään lähtönopeusmittari kuntoon ja mitataan pohjapaukulle V0 sekä kohdistetaan se halutulle ampumamatkalle. Kun luodit osuvat säätöjen jälkeen tähtäyspisteeseen, tähtäimen tornit nollataan.
Nollaaminen tarkoittaa sitä, että kun torneja on joutunut säätämään kohdistuksen aikana, torneja löysätään ja nostetaan sen verran, että niiden asteikot voidaan asettaa osoittamaan nollakohtia, ilman että säätömekanismi pääsee tornien sisällä liikkumaan.

Kuvassa nollatut tornit

Nollauksen jälkeen paikataan reiät taulusta ja vaihdetaan käytettävää patruunaa.
Tähtäimen säätötorneihin ei kosketa, vaan ammutaan toisella patruunalla samoilla pohjapaukun säädöillä tähdäten taulun keskelle. Samalla mitataan lähtönopeus myös toiselle patruunalle.
Ammunnan tulos voi olla esimerkiksi seuraavanlainen 100 metrin matkalla.


Eli vaikka on tähdätty taulun keskelle, on toisen patruunan kasa sivussa tähtäyspisteestä. Tämän jälkeen mitataan kasan keskipisteen etäisyys tähtäyspisteestä vaakasuorana ja pystysuorana komponenttina. Tässä tapauksessa vaakasuora ero tähtäyspisteestä on 3 senttiä vasemmalla ja pystysuora ero 2 senttiä alhaalla.

Aiemmasta kirjoituksesta http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/perustietoa-lentoradan-selvittamisesta.html tuttuun tapaan QuickTarget-ohjelmaan asetetaan tarvittavat tiedot aseesta, käytetystä patruunasta, lähtönopeudesta, ilmastollisista olosuhteista yms. mutta Target Setup-osion kohdistustietoihin laitetaan osumapisteen ero tähtäyspisteestä.
Alla esimerkki kuinka tähtäyspisteestä alas ja vasemmalle napsuvat osumat merkataan.




Kun on näpäytetty Calculate-nappia, saatu laskentatulos siistitään sopivaksi ballistiikkataulukoksi, josta alla esimerkki.



Uudesta taulukosta nähdään, että 100 metrin matkalla pitää asettaa koroa 2 napsua ja sivuvirhe on huomioitu kiertopoikkeaman sarakkeessa, jota asetetaan 3 napsua oikealle.
Huomioitavaa on, että mitä pidemmälle ammutaan, niin kiertopoikkeama pikkuhiljaa korjaa kohdistuksen sivuvirhettä.
550 metrin kohdalla kiertopoikkeama on jo kuljettanut luotia sen verran oikealle, että tuulettomalla kelillä sivukorjausta ei tarvitse huomioida. 625 metrin kohdalta täytyykin jo ottaa kiertopoikkeama huomioon, sillä se on jo vaikutukseltaan suurempi kuin alussa voimakkaampana ollut sivuvirhe.
Korkeussuuntainen virhe kohdistuksessa on luonnollisesti sisällytettynä korokorjaukseen.

Kun tälläinen taulukko on valmisteltuna, ei patruunan vaihtuessa tarvi kuin kaivaa tämä taulukko esille ja toiminta jatkuu normaaliin malliin. Ei kenttäkohdistuslaukauksia eikä turhia huteja.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Ampuminen ase kyljellään

Jos tarkka-ampuja joutuu ampumaan aseen ollessa kyljellään, niin silloin kyseessä on todennäköisesti jompikumpi näistä tilanteista:
- On jouduttu väijytykseen ja tuleen vastataan suojan takaa sen sivulta tai alta, tai suoja on todella matala
- Ammutaan seinässä olevan aukon läpi, josta ei syystä tai toisesta pysty ampumaan ase pystyssä

Koska aseen ollessa kyljellään sen osumapiste tähtäyspisteeseen nähden muuttuu olennaisesti, ensisijaisesti tulisi hankkiutua parempaan asemaan, josta pystyy ampumaan normaalisti. Mutta jos se ei ole mahdollista, on tämäkin asia hyvä tiedostaa, jotta asetta pystyy käyttämään tehokkaasti sen ollessa kyljelläänkin.

Alla esimerkkikuvia mahdollisista ampuma-asennoista ase kyljellään:

Suojan sivulta ampuminen
[http://www.lightfighter.net/topic/jedburgh-training-class-06-14-10]


Suojan alta ampuminen
[http://www.lightfighter.net/topic/crtc-bennie-cooley-advanced-carbine-pistol-oct-12-14-2012-omak-wa]

Matalan suojan takaa ampuminen
[http://artoftherifle.com/urban-prone/2011/12/urban-prone.html]

Poikittaissuuntaisen aukon läpi ampuminen
[Pauli Salo 2014, Finnsniper-kisakuvia]


Luodin osumapisteen muutos aseen ollessa kyljellään


Blogin ensimmäisessä kirjoituksessa http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/tahtainoptiikan-valmistelu-ta-toimintaan.html asiaa jo hieman sivuttiin, kun käsittelyssä oli vesivaa'an hyödyntäminen aseen tahattoman kallistuksen minimoimisessa. Mutta kun on pakkotilanne ampua ase kyljellään, siinä ei vaaterit paljoa auta, vaan on ymmärrettävä miten luodin lentorata muuttuu suhteessa tähtäyslinjaan.

Luodin putoama on edelleen aivan sama kuin normaalistikin ammuttaessa, mutta muuttunut tähtäingeometria aiheuttaa sen, että normaaliin kohdistuspisteeseen verrattuna luodin iskemä on alhaalla ja kallistuksen suuntaan sivussa. Mitä korkeammalla tähtäinoptiikan keskikohta on piipun keskikohdasta, sitä suurempi osumapisteen muutos on.
Alla osumapisteen muutosta havainnollistava kuva.





Jos tilanne pakottaa ampumaan ase kyljellään, ammutaan mieluummin siten, että ase lepää vasemmalla kyljellään. Oikeakätisille suunnitelluissa pulttilukkoisissa aseissa tämä mahdollistaa lukon helpomman käytön ja puoliautomaattisissakin aseissa hylsy pääsee vapaasti poistumaan kohti taivasta.
Jos aseessa on suujarru, voi kyljittäin ampuminen olla varsin epämukavaa, kun suupaine nostattaa alustasta pölyä ja irtokappaleita. Tämänkin syyn takia henkilökohtaisesti kannatan äänenvaimentimien käyttöä tarkkuuskiväärissä.

Jotta aseella pystyisi tehokkaasti ampumaan kyljittäin, on tähtäyspisteen muutos selvitettävä etukäteen ampumaradalla. Esimerkiksi omalla aseellani ja käyttämälläni patruunalla 100 metrin matkalla muutos alaspäin on noin 2 mrad ja vasemmalle noin 1 mrad. Tietenkin tarkempiakin arvoja voi käyttää, mutta mielestäni on parempi käyttää helposti muistettavia lukuja, jotta paineen alla muistaisi mitä rummuille pitää ruuvata.
Jotta tässä tapauksessa 100 metrin matkalla luodin saisi osumaan tähtäyspisteeseen aseen ollessa kyljellään, on korotornia ruuvattava siis normaalista kohdistusarvosta alaspäin 1 mrad ja sivutornia taas käännetään oikealle 2 mrad

Kuten terävä lukija jo varmaan huomasikin, tornien merkitykset vaihtavat paikkaansa. Korotornissa ylös ja alas onkin vasemmalle ja oikealle, kun taas sivutornissa vasemmalle ja oikealle onkin alas ja ylös. 
Asia joka täytyy kyljittäiskohdistuksen asettamisessa vielä huomioida, on korotornin mahdollinen zero-stop. Jos zero-stop on asetettu estämään korotornin ruuvaus normaalin kohdistusarvon alapuolelle, säätövara ei välttämättä riitä kyljittäiskohdistuksen asettamiseksi. 

Edellä esitetyillä säädöillä saadaan siis zero kyljittäin olevalle aseelle. Tämän jälkeen pidemmille matkoille ammutaan ottamalla normaalin ballistiikkataulukon mukaiset korjaukset huomioon pelkästään ristikolla, jotta ei sekaannuta napsujen kanssa. Eli jos esim. 400 metrin matkalle korjaukset 0,1 mrad napsuina olisivat ylös 24 napsua ja vasemmalle 1 napsu, tähdättäisiin ristikolla 2,4 milliradiaania ylöspäin ja 0,1 mrad vasemmalle.
Alla kertaukseksi esimerkki korjausten huomioinnista ristikolla 0,5 m x 1,0 m maaliin.




Ballistiikkataulukon muodostaminen kyljellään olevalle aseelle


Jos haluaa tarkempia osumia kyljittäin olevasta aseesta esimerkiksi kilpailussa, voidaan sillekin laskea QuickTarget ohjelmalla oma ballistiikkataulukko. Tällöin tarvittavat korjaukset voidaan ruuvata suoraan rummulle, jolloin voidaan tähdätä keskiristikolla. 
Rajoitteena tässä on kuitenkin kororummun virkaa toimittavan sivurummun naksujen määrä, joka harvassa tähtäimessä on paljoa enempää kuin 50 napsua suuntaansa. Kun naksut loppuvat, loppu korotus onkin otettava ristikolla huomioon.

Gun Sight-In Conditions osioon asetetaan kallistuskulmaksi 90 astetta Sight-In Gun Canting Angle kohtaan. 
Osumapisteen ero tähtäyspisteeseen asetetaan Bullet Impact to Tgt. Center y / z kohtaan. Ohjelma olettaa että 90 asteen kallistus on myötäpäivään, joten z-suuntainen osumapisteen ero on annettava sitä mukaillen. Eli vaikka koeammunnassa ase vasemmalla kyljellään osumat olisivat 100 metrillä olleet 8 senttiä vasemmalla, ei tähän kohtaan merkitä -8, vaan positiivisena arvona 8.





Vanhaan tuttuun malliin Trajectory Table Conditions osiossa määritellään laskettavan taulukon maksimatka ja matkan porrastus. Lisäksi on muistetttava painaa Use Sight-In Data for Table nappia, jotta kallistus huomioidaan laskennassa.



Calculate nappia painamalla esiin pitäisi tulla seuraavanlainen taulukko, joka ei kuitenkaan ole vielä haluttu, sillä kiertopoikkeaman vaikutus on tässä liian suuri ohjelman kallistussuunta oletuksen takia. Kuitenkin Correction to Windage for Zeroing, eli sivurummulle ruuvattava (koro)korjaus on oikein.



Jotta oikea Correction to Elevation for Zeroing, eli kororummulle asetettava (sivu)korjaus saadaan, on taulukko laskettava myös ilman kiertopoikkeamaa. Tämä saadaan kun Gun Sight-In Conditions osion Rifling Twist Lenght, eli rihlannousun, arvoksi laittaa 0. 
Tämän jälkeen ensiksi tehdyn taulukon kororummulle asetettavista arvoista vähennetään ilman rihlannousua lasketut koroarvot ja saatu jäännös vähennetään ilman rihlannousua lasketuista arvoista. Näin kiertopoikkeaman vaikutuksen suuruus saadaan oikeaksi aseen ollessa vasemmalla kyljellään.

Esimerkki laskennasta, kun ampumamatka on 500 m:
Kororummun arvo, kun kiertopoikkeama väärä: -13,9
Kororummun arvo, kun rihlannousu 0: -12,2
Oikea arvo kororummulle: -12,2 - (-13,9 - -12,2) = -12,2 - (-13,9 + 12,2) = -10,5

Alla esimerkki lopullisesta ballistiikkataulukosta, kun aseella ammutaan sen ollessa vasemmalla kyljellään. Laskennassa käytetty ase ja patruuna ovat samat kuin aiemmin tämän blogin esimerkeissä käytetyt.